Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: ”Mä olen Argentiina”

27.10.2020

Evitan tarina on Naisen tarina isolla N:llä

Suomen Seinäjokea ja Argentiinan Buenos Airesta yhdistää tango. Eipä siis voisi kuvitella parempaa ajatusta, kuin tuoda argentiinalaisen naisikonin tarina suomalaiselle tangomaalle, Seinäjoen kaupunginteatterin lavalle. Ja komeasti tuodaankin!

Evita on melkeinpä sadunomainen sankaritartarina Maria Eva Duartesta, joka nousee määrätietoisesti ja vallanhimoisesti maalaistytöstä eversti Juan Perónin vaimoksi ja myöhemmin presidentin puolisoksi ja poliittiseksi vaikuttajaksi. Eva käyttää nousukiitonsa siivittämiseen melko kyseenalaisia keinoja ja saa sen takia tuntea vastustajiensa paheksunnan elämänsä loppuun saakka. Kukaan ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö Eva käyttäisi valtaansa myös hyvään: hänen saavutuksiinsa luetaan mm. naisten äänioikeus sekä koulujen ja sairaaloiden rahoittaminen oman säätiönsä kautta.

Eva Perón nousi aikoinaan miehensä rinnalta suureen kansansuosioon ja tämä tulee esityksessä hienosti ilmi. Eräässä kohtauksessa kuulostaa siltä kuin paidattomien työläisjoukkojen Perón-huudot vaihtuisivat kuin huomaamatta Evita-huudoiksi. Samaan aikaan vaimo nousee lavalla valokeilaan jättäen miehensä auttamattomasti varjoon.

Pääroolissa Eva Perónina sädehtii Helena Rängman. Hän onnistuu erinomaisesti ilmentämään ristiriitaisenakin pidetyn Evitan hahmon taidokkaalla äänenkäytöllään. Ääni soi tilanteen ja tunnelman mukaan joko lempeän heleänä tai pisteliään kovana. Rängman hallitsee myös fyysisen ilmaisun, hän osaa olla roolissaan sekä viettelevä tankotanssijatar että arvokkaan ylväs vaikuttaja.

Evitan miesrooleissa nähdään myöskin liuta onnistuneita hahmoja. Juan Perónin roolissa mahtailee Esa Ahonen. Laulu kaikuu komeasti ja hänen roolityöstään löytyy presidentin huippuvuosina samaa uhoa kuin taannoisesta roolityöstään Lapualaisoopperan Kosolana. Ahonen saa roolinsa myös nöyryyttä kansansuosion laimennuttua. Julius Martikainen tuurasi näkemässäni näytöksessä Marko Maunukselaa Chen roolissa tehden hyvää työtä. Hän vie tarinaa eteenpäin veikeän poikamaisesti keventäen samalla koko näytelmää. Jari Jaakonaho tangolaulaja Magaldin roolissa on juuri sopivan lipevä hahmo, joka käyttää hyväkseen nuorta Evaa vai käykö päinvastoin?

Evita on esityksenä suorastaan hengästyttävä. Se on täynnä vauhtia, tapahtumia ja suuria eleitä. Suvantokohtia on harvassa mutta ne tulevat tarpeeseen. Näissä hengähdystauoissa Petra Pääkkönen rakastajattarena ja Marketta Koivisto sairastuneena tyttönä laulavat hienot soolo-osuudet. Mieleen jää myös lyhyt viittomakielinen kohtaus: hyvä esimerkki siitä, miten musiikki voi soida kauniisti myös ilman sanoja ja säveliä.

Lapualaislähtöinen Jukka Haapalainen on maailmanluokan koreografi ja se näkyy lavalla. Iso tanssijaryhmä toimii hienosti yhteen näyttävissä joukkokohtauksissa mutta tanssin taikaa nähdään myös herkullisissa yksityiskohdissa kuten Evan ja Juanin ensitapaamisen tangossa tai sotilasjuntan noustessa valtaan discotanssin jumputuksen tahtiin.

Leena Rintalan suunnittelema pukuloiste on todellista silmäkarkkia.  Argentiinan yläluokka keimailee hepenissään, miehet ovat miehekkäitä ja naiset naisellisia 1950-luvun tyyliin. Evita sädehtii yllään kultaa ja timantteja hurmaten kansan ja teatteriyleisön puolelleen.  Eipä ole kauan siitä kun Suomen pääministeri esiintyi jakkupuvussa ja koruissaan lehden sivuilla ja sai aikaan paheksuntaa somessa. Naisen asema politiikan huipulla ei vieläkään ole ihan helppo.

Evitan lavastus ja valaistus ovat näyttäviä kuten asiaan kuuluukin. On jännittävää nähdä lavan toimivan ikään kuin kolmessa tasossa. Alakerrassa lattian alla asuu Argentiinan köyhää työväestöä, keskikerroksessa tapahtumat vyöryvät eteenpäin eri yhteiskuntaluokkien välisissä kohtauksissa. Kolmanteen kerrokseen, kaiken yläpuolelle nostetaan ainoastaan yksin Eva Perón kaikkien ihailtavaksi. Isojen lavastusratkaisujen rinnalla nähdään pienempiä, mutta hauskoja jippoja kuten matkustajista täysi bussikyyti Buenos Airesiin, joka toteutetaan pelkän ratin ja tangon avulla.

Tässä musikaalissa lauluosuudet ovat onnistuneita kautta linjan ja koko läpilauletun teoksen rinnalla kulkee Timo Ristilän johtama orkesteri varmoin ja ammattitaitoisin ottein.

Loppukumarruksiin lavalle saadaan huikeiden näyttelijöiden ja tanssijoiden rinnalle myös orkesterin jäsenet ja muut lavasteiden takana työskentelevät henkilöt, eikä suotta. Kaikkien ammattiryhmien yhteistyönä on saatu yleisön ihailtavaksi mieliinpainuva teatteriesitys ja tähän yhteistyön riemuun on katsojankin helppo yhtyä.

Eva Perón oli ja on edelleen ristiriitainen hahmo historiassa. Oliko hän reittä pitkin etenevä vallan tavoittelija vai aidosti Argentiinan parasta ajava poliitikko? Tuomas Parkkisen ohjauksessa on syntynyt teatterikokemus jossa näistä kahdesta mielikuvasta minun on helppo valita omakseni se toinen: ihmistä on helppo ihailla jos hän haluaa toiminnallaan auttaa ja saada aikaan hyvää.

MERVI SOINI 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2021

---

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.