Blogi

Sohvakriitikolta: Evita – pyhimys korkokengissä?

27.10.2020

Miltä mahtaisikaan tuntua päästä istumaan teatteriin Buenos Airesiin ja kohdata suuri suru-uutinen, että lähes jumaloitu Maria Eva ”Evita” Duarte de Perón on kuollut? Tuo köyhistä oloista ponnistanut hyväntahtoisuuden lähetti, joka oli Argentiinan presidentin Juan Perónin puoliso, oli menehtynyt jo nuorella iällä. Entä miltä mahtaisi tuntua päästä hyppäämään historian vietäväksi ja todentaa tämän niin palvotun kuin vihatunkin tuhkimon nousua lasiarkusta? Miltä tuntuisi saada mahdollisuus lähteä kurkistamaan läpileikkausta hänen lyhyeksi jääneeseen, mutta sitäkin vaihderikkaaseen ja vallanhimoiseen elämäänsä, jossa surultakaan ei vältytä?

Tämä kaikki on mahdollista kokea, kun istahdat Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämön pehmoiselle penkille katsastamaan Tuomas Parkkisen ohjaaman Andrew Lloyd Webberin säveltämän ja Tim Ricen jo yli 30 vuotta sitten kirjoittaman Evita-menestysmusikaalin. Musikaalin suomennoksesta vastaa Mikko Koivusalo.

Evita on esittelyjensä mukaisesti täysiverinen musikaali, jossa puherepliikit ovat laskettavissa yhden käden sormin. Evita poikkeaa monista muista menestysmusikaaleista perustuessaan suurelta osin aitoihin historiallisiin tapahtumiin. Eikä toisaalta saa unohtaa tarinan fiktiivistä puolta, joka siivittää tarinaa eteenpäin.

Evita kertoo köyhissä oloissa varttuneesta, jo lapsuudessaan näyttelijän työstä  unelmoineesta argentiinalaisesta Maria Eva ”Evita” Duarte de Perónista, joka lähtee sattumien kautta maailmanmatkalle kohti unelmiaan. Kyseenalaisia keinojakaan ei kaihdeta matkan varrella. Vähäpukeiset tankotanssishow’t illanistujaisineen tulevat Evalle tutuksi hänen raivatessaan tietä menestykseen, josta hän ei vielä edes tiedä, mutta jonka eteen hän on valmis tekemään mitä vain.

Hyvin nuorena Buenos Airesiin päädyttyään Eva saa lempinimekseen Evita. Hän osoittaa kykynsä näytelmissä ja saa nostetta unelmilleen radiotoimittajan työtehtävissä edetessään. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta radiolähetyksissä ajavan Evitan maailma muuttuu kuitenkin totaalisesti hänen tavatessaan eversti Juan Perónin. Tämän poliittisesti korkealle tähyävän miehen, jonka liittoutumaan kuuluvat työläiset, teollisuuden harjoittajat ja armeija. Miehen, jonka tavoitteena Evitan tapaan on parantaa naisten, köyhien ja työläisten asemaa. Hän onnistuu lopulta luomaan kyseiseen suuntaan vaikuttavan ideologian, peronismin.

Evitan ja Juanin tavattua toisensa heidän välilleen syntyy jotain mikä saattelee heidät aina naimisiin saakka.
Onko kyseessä tosirakkaus vai toinen toisistaan hyötyä hakeva vallanhimoinen suhde? Siitä jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Häikäilemättömästi nämä kaksi aloittavat kunnianhimoisen ajojahdin maansa herruuden ja kuningattaruuden saavuttamiseksi, johon loistava lähtölaukaus on Juanin valinta maan presidentiksi. Matka presidenttiyteen ei kuitenkaan ole ruusuilla leijailemista, vaan vastassa on lukuisat poliittiset selkkaukset, eikä vangitsemisiltakaan tai salaliitoilta vältytä, puhumattakaan salamurhasuunnitelmista.

Juanin päästyä presidentiksi, enemmän tai vähemmän Evitan ansiosta, tämä samalla myös nostattaa Evitan mainetta ja kannatusta etenkin työläisten suunnalla. Presidentin puolisoksi tullessaan Evitan maine poliittisena vaikuttajana kasvaa entisestään ja hän ryhtyy tositaisteluun oikeudenmukaisuuden ja etenkin naisten oikeuksien puolesta. Samalla hän perustaa oman säätiön, jonka kautta hän rahoittaa tuhansien sairaaloiden, koulujen, orpokotien ja vanhainkotien perustamista. Menestyksellä tosin on varjopuolensakin. Vastaansa tämä tavallisen kansan palvoma johtopari saa yhteiskunnan yläluokan, jolta ei  löydy hyväksyntää Evitaa kohtaan hänen köyhän taustansa ja seksuaalisen kevytkenkäisyytensä vuoksi.

Tämä ei kuitenkaan Evitaa lannista, vaan hän tekee kaikkensa ollakseen hyvää tekevä ”kuningatar” ja jakaakseen hyvää heikommilleen. Jopa viimeisillä voimillaan hän pyrkii vielä varapresidentin virkaa tavoittelemaan, kunnes on pakko luovuttaa… kokea sama kohtalo kuin Juanin ensimmäisen vaimon.

Voimme jäädä miettimään, oliko Evita todella aiheellisesti kansan palvoma pyhimys sekä köyhien ja naisten oikeuksien puolustaja? Vai oliko hän sen sijaan vain vallan- ja rahanhimon sokaisema naruistavetelijä omassa nukketeatterissaan?

Kyyneleet pois Argentiina, en hylkää mä teitä koskaan

Tuomas Parkkinen on saanut luotua Evitasta vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan esityksen, josta ei puutu menoa ja vaarallisia tilanteita eikä huumorin aukeavaa kukkaakaan ole unohdettu. Parkkinen on nähnyt toden teolla vaivaa hioessaan tätä näytelmää, jotta lopputulema olisi ikimuistoinen ja täytyy myöntää, että siinä hän onnistuu.  Taas kerran.

Näyttelijöiden keskinäiset kemiat ja suoritusosuudet on mietitty viimeistä piirtoa myöten ja ne myös toimivat lopputuloksessa. Kohtaukset etenevät kirjaimellisesti dynamiitin tavoin edellisestä seuraavaan ja vaikka mukaansa tempaava vauhdikkuus voikin saada kaipaamaan pientä rauhoittumista, jouheva meno sopii tämän sortin esitykseen – ilman tallaista menoa ja meininkiä tämä Evita ei olisi Evita.

Vaikka aihealueena Argentiina ja maan sisäiset asiat historian havinoineen olisivatkin katsojille tuntemattomia aihepiirejä, on näytös onnistuttu luomaan siten, että katsoja pysyy kärryillä melko hyvin. Evita itsessään saa lisäksi aikaan sen, ainakin itselläni, että vielä esityksen jälkeen oli pakko päästä tutkimaan ja kaivelemaan tarkemmin historiallista materiaalia, johon musikaali perustuu. Tämä taas jälkikäteen antoi lisäpotkua itse esitykselle ja auttoi ymmärtämään tiettyjä kohtauksia. Kaikki kohtaukset eivät välttämättä katseluhetkellä vielä avautuneet. Mikä sinällään ei ole ihme, sillä vaikeaahan näin laajaa kokonaisuutta on yhteen näytelmään ahtaa ja etenkään, kun kyseessä ei ole mikään historiikki vaan toden ja hiukan fiktiivistenkin materiaalin sekoittava menestysmusikaali!

Evitan roolissa säteilee TV:stäkin tutuksi tullut, näyttelijäksi vuonna 2002 valmistunut, tanssija ja koulutettu laulaja Helena Rängman. Hän saa luotua roolihahmonsa uskomattoman eläväksi ja aidoksi. Rängmanin esittämästä Evitasta loistaa karismaattinen vallanhimo, auttavaisuus ja hyväntahtoisuus. Ei myöskään saa unohtaa roolin toista puolta, jossa korostuvat juonittelevuus ja raivokas kovuus sekä herkkä ja särkyvä sisin. Rängman antaa roolille kaikkensa, pistäen peliin lähes jokaisen hallitsemansa osa-alueen. Se näkyy ja etenkin kuuluu, kun pääsee todentamaan hänen äänenkäytöllään ja eleillään kuvaamia tunnetiloja ja aikomuksia taidokkaasti tekstiin eläytyen.

Rängmanin kanssa musikaalin keskiössä kukoistaa Esa Ahosen Juan Perón. Ahonen on kuin luotu Juanin jämäkkään, valtaa rakastavaan ja vahvaan roolisuoritukseen, josta kuvastuvat hahmon vahvuus ja heikkous. Tämä lukuisien musikaalien ja operettien mies ei jätä ketään kylmäksi laukaistessaan äänellisen osaamisensa yleisön korviin. Ahonen yhdessä Rängmanin kanssa luo vahvan pääkaksikon, joiden henkilökemiat toimivat todella hyvin yhteen lavalla.

Ei kahta ilman kolmatta, nimittäin esityksen kolmatta pääroolia: Musikaalin kertoja-kommentoija Che:n roolin on saapunut tekemään uransa kymmenennettä juhlavuotta viettävä Marko Maunuksela. Hänen tehtävänään on pitää katsojat kartalla tapahtumista. Roolissaan Maunuksela peilaa niin Evitan omatuntoa kuin katsojien puolelta oletettuja näkökulmia samalla useiden eri roolien vietäväksi heittäytyen. Laulupuolen osaaminen vuoden 2010 tangokuninkaalta ei esittelyjä kaipaa ja koreografiat luistavat kuin vanhalta tekijältä. Tämä mies antautuu nuottien vietäväksi vaikka Paavin asussa ja sulautuu vallan mainiosti  humoristisiinkin roolisuorituksiin. Pienenpieni yliyrittäminenkään ei pääse häiritsemään.

Koreografiasta vastaava Lapuan oma ”entinen poika” Jukka Haapalainen on saanut kaikki esiintyjät otteeseensa. Hän on onnistunut luomaan huikean spektaakkelimaisen elämyksen. Se, miten esiintyjäkaarti kokonaisuudessaan taipuu ja suoriutuu koreografioista, on ilmiömäistä.  Oli sitten kyseessä baletti tai steppaus, on tekeminen ja eläytyminen niin huimaa, että se on nähtävä paikan päällä!

Marjatta Kuivaston loihtima uskomaton lavastus saa katsojan hetkeksi unohtamaan olinpaikkansa ja tempautumaan täysin mukaan esitykseen. Lavastus tuo hämmästyttävällä tavalla esiin Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämön remontoidun teatteritekniikan, jota hyödynnetään Evitassa loistavalla nerokkuudella ja todella monipuolisesti.  Mukana on myös varjoteatteria. Evitan lavastus ei saa esityksen aikana edes kaipaamaan runsaampaa lavastusta, sillä pelkistys luo tiettyä tunnelmaa. Toisaalta, olisivatko runsaammat lavasteet tarjonneet katsojille vielä hieman enemmän?

Visuaalisuuden viimeistelee valosuunnittelija Hannu Raja-ahon ja äänisuunnittelija Sakari Kiisken hiotut valo- ja äänimaailmat. Yhteistyössä he ovat onnistuneet toteuttamaan ja luomaan tarinasta monin kerroin kokemusrikkaamman. Vaikkakin osassa kohtauksia on vaikea saada sanoista selvää. 

Seinäjoen kaupunginteatterin kapellimestari Timo Ristilän johtama seitsenjäseninen orkesteri pääsee toden teolla luomaan Andrew Lloyd Webberin säveltämän musiikin katsojille nautittavaksi. Katsojan ei tarvitse ainakaan tylsistyä siihen, että samaa kappaletta soitettaisiin jatkuvalla syötöllä, sillä meno on näytelmän teeman mukaisesti hyvinkin vauhdikasta.

Pukusuunnittelija Leena Rintala yhdessä kampaus- ja maskeeraussuunnittelija Johanna Uusitontin kanssa viimeistelevät esityksen luomalla lavalle ajanhenkeen sopivan todellisen muotishow’n vaatteista kampauksiin asti. Nähtävää riittää resuisesta köyhälistön vaatetuksesta glamourpukuihin. Kaikissa asuissa ja kampauksissa huokuu hyvin vahvasti ajan henki.

Näin koronaepidemian vallitessa on hienoa, että Seinäjoen kaupunginteatteri on pystynyt toteuttamaan esityksiä ja eipä ihme, sillä teatterilla on toden teolla panostettu turvallisuuteen. Siivousta on lisätty ja turvavälien toteutumiseksi ja väljyyden säilymiseksi on pyritty tekemään kaikki mahdollinen mm. paikkamääriä rajoittamalla. Katsomon istumajärjestelyissä on tehty erinomaista työtä ja eri katsojaporukat ovat toisistaan erillään.

MIKKO VALKEINEN
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2021

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.