Blogi

Sohvakriitikolta: Evita on maailmanluokan viihdettä

27.10.2020

En ollut ajatellut käydä katsomassa Seinäjoen kaupunginteatterin Evita-musikaalia ollenkaan. Verkkokalvoilleni on syöpynyt ikävästi vuoden 1996 samanniminen elokuva, joka oli niin pitkästyttävä ja puuduttava, että vieläkin sen pelkkä ajatteleminenkin puistattaa. Mutta koska rakastan teatteria ja kaipasin piristystä tähän kurjaan ja pimeään koronasyksyyn, päätin ennakkoasenteitani uhmaten lähteä katsomaan tämän syksyn suitsutetun spektaakkelin.

Oli helpottavaa huomata, että vallitseva koronatilanne oli otettu teatterissa huomioon monella tavalla. Turvaväleistä pidettiin kiinni ja katsomoonkin päästettiin pienissä erissä. Ja tietenkin käsidesiä oli tarjolla paljon ja kaikilla oli maskit. Tunsin oloni siis varsin turvalliseksi.

Heti näytöksen ensitahdeista alkaen oli selvää, että Evita-elokuvan jättämä ikävä klangi oli poispyyhkäisty. Vaikka en yleensä lämpene näille täysin läpilauletuille musikaaleille, jossa ei siis puhuttuja repliikejä ole, onnistui Evitan tarina kaikessa visuaalisuudessaan upeine musiikkeineen lyömään itsensä läpi minullekin.

Mikään tositarina Evita ei ole, vaikka se pohjaakin todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Ja juuri sen historiallinen pohja tekee siitä kiinnostavan. Eva Duarte de Perón eli Evita (1919–1952) oli Argentiinan presidentin Juan Perónin jumaloitu, vihattu ja rakastettu puoliso. Evan pyrkyryys, populismi ja karisma nostivat pariskunnan vallan huipulle, siinä keinoja kaihtamatta. Eva janosi valtaa ja ihailua, ja sitä hän todella myös sai.

Ihailua ansaitsee myös musikaalin nimikkoroolin tekevä Helena Rängman, joka suorastaan sädehti roolissaan. Paitsi että yhdennäköisyys Evaan on ilmeinen, on myös tulkinta vahvaa ja vivahteikkaista. Rängman onnistuu tuomaan esiin Evan kovuuden ja heikkouden. On selvää, että Eva Perón oli varsinainen pyrkyri ja bad bitch, mutta Evitassa näytetään myös se kolikon toinen puoli; eli inhimillinen hauraus ja heikkous. Esa Ahosen taitavasti esittämä Juan Perón oli hieman reppana ja lähinnä vain vaimonsa ohjailtavissa. Tarinan kertoja Che (tangokuningas Marko Maunuksela) paitsi laulaa mahtavasti myös kuljettaa esitystä mukavan jouhevasti, eikä tarina jää polkemaan paikoilleen.

Evita on yksityiskohtiin asti hiottu, loistelias ja surullinen tarina, joka vangitsi ja puhutteli.

Oli upeaa katsoa ammattitaitoista esitystä, olo oli kuin vauhdikkaassa vuoristoradassa. Tunnelmasta toiseen sujahdettiin kitkatta, kun kohtaukset, lavasteet ja asut vaihtuivat kuin ajatuksesta. Tanssijaguru Jukka Haapalaisen suunnittelemat koreografiat olivat onnistuneet ja viihdyttävät, varsinkin suurissa joukkokohtauksissa. Erityismaininta siitä, miten hienosti Rängman oli ottanut haltuun myös tankotanssin salat, seinäjokelaisen Pole and Powerin ohjauksessa. Tämä kohtaus taisi olla myös teatterikaverikseni lähteneen teinipoikani mielestä se paras. Oman tärkeän palansa upeaan kokonaisuuteen toivat myös Hannu Raja-ahon suunnittelema valaistus sekä Leena Rintalan loihtima hieno puvustus. Musikaalin koko äänimaailma oli mahtipontinen ja spektaakkelimainen, luihin ja ytimiin porautuva. Ja juuri sen takia kesken kappaletta yllättäen laskeutunut täyshiljaisuus ja viittomakielellä tulkattu loppusäkeistö tekivät syvän vaikutuksen.

Evita on ennen kaikkea yksityiskohtiin asti hiottu, loistelias ja surullinen tarina, joka vangitsi ja puhutteli. Esitys on niin ammattitaidolla toteutettu, vaikuttava ja läpitunkeva, että välillä tunsin ihoni nousevan kananlihalle.

Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen kirjoittama musikaali Evita Seinäjoen kaupunginteatterissa ensi kevääseen saakka. Käykäähän katsomassa!

PIRITA KIVILUOTO 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2021

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.