Blogi

Sohvakriitikolta: Patruunatehdas on näytelmä, joka saa tipan linssiin jo ennen väliaikaa

23.9.2022

Patruunatehdas-näytelmän pikku-Anni ja Heikki-isä (Kerttuli Kivimäki ja Jani Johansson) patruunatehtaan lataamon raunioilla. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Patruunatehdas on reipastahtinen näytelmä, jossa tapahtuu koko ajan. Lavasteiden vaihdot ovat hämmästyttävän sulavia ja katsoja saa vain hypätä näytelmän pyörteisiin.

Tarina on kaunis. Se ei kerro vain yhden perheen elämästä patruunatehtaan räjähdettyä vaan kuvaa myös sitä, miten ison trauman käsittely vie kaikilta vuosia. Jani Johansson esittää perheen isää, koskettavaa hahmoa, joka menettää vaimonsa. Leskeksi jäätyään hän joutuu kamppailemaan omien ajatustensa kanssa yrittäen olla samalla isä pienelle tyttärelleen, Annille.  

Vaikutuin ensi silmäyksellä kohtauksesta, jossa kuvataan menehtyneitä. Tyhjiin henkareihin ripustetaan vainajien vaatteet ja nostetaan ylös. Kuinka läheinen lähti, mutta vain vaatteet sinusta jäi.

Näytelmät tarjoavat katsojalle pitkän listan tunteita koettavaksi.

Näytelmässä käytettiin hienolla tavalla videoita. Annin äidin, Helenan, työhaastattelukohtauksen hauskasti luoduissa videoissa suosittelijat puhuvat ikään kuin toisilleen. Myös näytelmän avausvideo oli mielenkiintoinen. Ensimmäiset sekunnit imaisevat katsojan suoraan teatterin ihmeelliseen maailmaan. Se hetki muistuttaa, miksi rakastan teatteria.

Lavasteet ovat hienoja ja luovasti suunniteltuja. Valoja ja esineiden liikkuvuutta on käytetty hienosti hyväksi. Patruunatehtaan [raunioiden] lavastus oli mielenkiintoinen ja oivaltavasti toteutettu.

Tottuneena komediakatsojana sain huomata miten hienoja ja upeita tragediat voivat olla. Tämän näytöksen jälkeen kiinnostus lähteä katsomaan draamaa on kasvanut. Näytelmät tarjoavat katsojalle pitkän listan tunteita koettavaksi, etukäteen ei välttämättä tiedä mitä tuleman pitää.

Ohjaaja Panu Raipia on yhdessä taitavien näyttelijöiden kanssa elävöittänyt hahmot, he tuntuvat aidoilta. Käsikirjoittaja Anne Koski-Woodin hieno käsikirjoitus on taitavasti luotu. Monia asioita on otettu huomioon ja kuunneltu ihmisiä, jotka ovat kokeneet paukun räjähdyksen.

Patruunatehtaasta tuli yksi lempinäytelmistäni. Isäni sukua asuu Lapualla ja olen aina tiennyt onnettomuudesta. Näytelmä kuitenkin johdatti minut syvemmälle aiheeseen ja vaikken ikinä täysin voi ymmärtää mitä aikalaiset kokivat, sain pienen käsityksen tuon ajan todellisuudesta ja siitä, mitä silloin ajateltiin. Haluan muistaa ja kunnioittaa patruunatehtaan räjähdyksen uhreja, mielestäni tämä näytelmä on kunnianosoitus heille. Lähtisin mielelläni uudelleenkin katsomaan näytelmää, vaikka Lapualla asuvien isovanhempieni kanssa.

HANNA RINTALA 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2022–2023

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.