Blogi
28.9.2023
… olin minäkin perjantaina 15.9.2023 Niin kuin taivaassa -musikaalin kenraaliharjoituksessa. Samoin kuin tämän suurproduktion kaikki hahmot – jokainen vaihtelevalla menestyksellä. Itselle se taivas ei ole vielä (onneksi) auennut, (eikä sen vastakohtakaan :D), mutta esityksen aikana löysin itsestäni montakin erilaista tunnetta: muun muassa ihailua, surua, myötätuntoa, iloa, mielenkiintoa, nostalgiaa, innostusta ja empaattista kipua. Kannatti siis käydä katsomassa!
Vaikka en todennäköisesti edes ole tuon esityksen oikeaa kohderyhmää tai en ainakaan koe olevani. Miksi? Koska tarina sijoittuu ruotsalaiseen pikkukylään. Yhtä hyvin se voisi tapahtua jossakin Kortesjärvellä tai vaikka Karvialla – paikkakunnalla, joissa kaikki tuntevat toisensa; kaikilla on oikeus (hyvällä tavalla!) sekaantua toisten elämään; suurin osa on jonkin polven sukulaisia keskenään; seurakunta on sosiaalisen elämän keskipiste ja tietynlainen elämäntavan nostalgisuus koetaan viehättävänä. Vähän kuin amissit tulisivat Pohjoismaihin. Sellaiseen tiiviiseen yhteisöön muukalaisen on vaikea, jos ylipäätään mahdollista, päästä sisään. Totean näin nimimerkillä ”24 vuotta Seinäjoella asunut, mutta edelleen stranger”.
Elämänrakkauden löytäminenkään (yksi musikaalin pääteemoista) ei tunnu enää omalla kohdallani ajankohtaiselta: nykyään unta odotellessa haaveilen pikemminkin zombi-apokalypsista (silloin ei tarvitse käydä enää töissä) kuin siitä oikeasta, kun se ”väärä oikea” nukkuu vieressäni.
Chicago, Billy Elliot, Sugar, Hair, My Fair Lady ja sen tyyppiset musikaalit ovat minuun makuuni, mikä on tavallaan tylsää ja kliseistä. Ja makuasioista vasta onkin kiva kiistellä. Tykkään, kun kaikki tapahtuu jossakin maailmalla eikä Nurmossa tai Ilmajoella, samoin kuin Mary Poppins pysyy Maryna ja Tiivi-Taavi on oikeastaan Tinky Winky :D. Täten, kun tiesin etukäteen että luvassa on jotain omasta mausta eroavaa, en odottanut liikaa ja olinkin palkittu.
Sydäntäni lähellä olevaa inkluusion periaatetta palvelee sekin, että näytelmähenkilöiden kirjavasta joukosta löytyy persoonia, jotka tavalla tai toisella eivät kuulu normatiivisiin enemmistöihin.
Kokonaisuus vaikutti hienolta ja oli mainio esimerkki taiteellisen yhteistyön voimasta. Esimerkiksi pienissäkin rooleissa näkyi erilaisia persoonia. Sivuroolien näyttelijät onnistuivat luomaan montakin pientä tarinaa ja toivat esille erilaisia kohtaloita. Se oli koskettavaa. Koko tarinan tietty yksinkertaisuus ja arkipäiväisyys – maailmankuulu ja vakavasti sairas kapellimestari Daniel Daréus palaa lapsuutensa pohjoisruotsalaiseen kylään tavoitteena lepo, rauha ja toipuminen – olivat tässä tapauksessa vain plussaa: hahmoihin on helppoa samastua. Ja vaikka kaikki tapahtuukin pienessä kylässä, jossa aika tuntuu usein pysähtyneen, oli hienoa nähdä, että tarina kertoo meidän aikamme ihmisistä. Deittisovellukset, ”maalaisväen” nykyaikaiset asut (terveisiä Farmille ja Maajussille morsian -ohjelmille), vitsit ja sanaleikit eivät anna katsojien unohtaa, että kaikki tapahtuu tässä ajassa. (Minusta on hienoa, että nyt ei lähdetty tuolle, tässä tapauksessa niin houkuttelevalle, Aki Kaurismäen rakastamalle ”eläköön ikuinen 1980-luku” -linjalle).
Musikaalissa nostetaan esiin monia ajankohtaisia ja vakaviakin teemoja: perheväkivalta, masennus, itseensä pettyminen, erilaisuuden kammo ja kuoleman pelko. Mutta samalla myös yhteisöllisyyden voima, itsensä voittaminen, erilaisuuden hyväksyminen, auttamisen ilo ja usko siihen, että elämämme ei lopu fyysiseen kuolemaan.
Fyysisyys on muutenkin vahvasti läsnä. Olihan ilo silmille nähdä ja kuulla lavalla eri kokoisia, ikäisiä, äänisiä, pituisia ja liikkuvia ihmisiä! Tätä – eikä samannäköisiä, leikattuja kehoja ja fillerinaamoja – tarvitaan joka esitykseen! Sydäntäni lähellä olevaa inkluusion periaatetta palvelee sekin, että näytelmähenkilöiden kirjavasta joukosta löytyy persoonia, jotka tavalla tai toisella eivät kuulu normatiivisiin enemmistöihin.
Oman seksuaalisuuden pelko ja sen löytäminen on myös yksi aiheista, joita musikaalissa rohkeallakin ja modernilla tavalla käsitellään. Papin vaimon laulu tanssiesityksineen oli omasta mielestäni näytelmän parhaita kohtauksia! Musiikillisesti hieno, aikuisen, kypsän, sensuellin, kauniin naisen soolo oli tuettu rohkealla, nykyaikaisella ja visuaalisesti upealla koreografialla. Tämä on vain nähtävä ja ihastuttava!
Kaikki muutkin ryhmäkoreografiat olivat vaikuttavia, monipuolisia ja taitavasti toteutettuja. Näytelmän rytmi pysyi koko ajan: tylsiä kohtia ei juurikaan ollut ja supertunteelliset ja romanttiset laulut eivät tuntuneet imeliltä erittäin taitavien ja mahtavien laulajien ansiosta! Rytmin ylläpitämisessä auttaa paljon sekin, että ns. menevät ja tunteelliset lauluesitykset vuorottelevat. Musiikin suhteen on mainittava selkeät, ihanat ja ikivihreät Abba-vibat, joista voi nauttia läpi koko esityksen.
Valoefektejä oli monipuolisesti ja juuri sopiva määrä. Pelkistetyt lavasteet toimivat ja luovat jokaiseen kohtaukseen sopivan tunnelman. Ja kuten ruoka on vähän mautonta ilman mustapippuria, niin näytelmä kuin näytelmä kaipaa ainakin yhtä maustetta – huumoria. Ja sitäkin Niin kuin taivaassa -musikaalissa on nyt juuri sopivasti
ELENA PUUMALAINEN
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2023−2024
Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.
Samasta aiheesta
Pvm | Esitys | Näyttämö | |
---|---|---|---|
13.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
14.02.2025 klo 1200 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1800 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1300 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
15.02.2025 klo 1315 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1815 | Piina, K-18 | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1900 | Club For Five 25 v -kiertue | Alvar-sali | Osta liput |
19.02.2025 klo 1800 | Veljeni Leijonamieli, Ensi-ilta | Alvar-sali | Osta liput |
20.02.2025 klo 1800 | Veljeni Leijonamieli | Alvar-sali | Osta liput |
Vastaa