Blogi

Blogiarvio: Musikaali on huima kokonaistaideteos

21.9.2023

Jokainen voi löytää oman äänensä ja kannatella samalla toista. Tämä oivallus pitää paikkansa niin kuorolaulussa, kyläyhteisössä kuin elämässä yleensäkin. Oman äänen ja toisten kannattelun lisäksi kuoro ja yhteisöt tarvitsevat yhteisen sävelen, jotta kokonaisuudesta tulee tasapainoinen ja saavutetaan nautittava lopputulos.

Niin kuin taivaassa -musikaalista tuli onnistunut kokonaistaideteos, jossa esittävän taiteen eri osa-alueet limittyivät saumattomasti toisiinsa.

Suurella näyttämöllä tarvitaan paljon tilaa, kun siellä laulaa, liikkuu ja näyttelee parikymmentä esiintyjää. Lavastaja Marjatta Kuivasto on loihtinut lavalle pelkistetyn kauniin näkymän, jossa harmonisten värien kautta katsoja viedään metsien keskelle ruotsalaiseen maalaiskylään. Myöhemmin lavastusta täydennetään komean goottilaisilla kirkkonäkymillä ja romanttisilla madonnamaalauksilla. Leena Rintalan suunnittelemat puvut täydentävät hienosti lavastuksen värimaailmaa.

Tunteet pinnalla 
rampin kahta puolen

Musikaali vetoaa rohkean röyhkeästi katsojan tunteisiin. Terveysongelmista kärsivä maailmankuulu kapellimestari löytää tunkkaisesta tuppukylästä elämänsä rakkauden ja kannustaa esimerkillään kylän väkeä hyväksymään erilaisuuden ja löytämään omat vahvuutensa.

Kapellimestaria ei päästetä eläköitymään, vaan hänet temmataan johtamaan kylän kirkkokuoroa. Kuorolla on kova tavoite menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Toki kirkkokuoro on myös tärkeä sosiaalinen yhteisö, jossa kahvinjuonti ja juoruilu kilpailevat tasaväkisesti musiikin kanssa.

Huumorilla hersytetään heleät naurut. Lauri Ketosen Arne on bisneksen tajuava kyläkauppias, jonka sielu soittelee herkkiäkin sointuja. Ami Aspelundin Olga on jämäkkä neito, jota kositaan 60 vuoden odottelun jälkeen.

Ohjaaja Tuomas Parkkinen on hionut roolityöt niin ovelasti, että lähes jokainen kyläläinen pääsee vuorollaan päärooliin. Esa Ahosen kiivaan kirkkoherran ja Heidi Kirveksen hehkulla tulkitseman ruustinnan monisäikeinen suhde puretaan alkutekijöihinsä. Pariskunnan tangonrytmeissä leiskuva kaksintaistelu on hurjaa seurattavaa.

Väkivalta tuo 
mustat raidat

Mustia raitoja iloiseen kerrontaan tuo Anna-Maija Jalkasen Gabriellan ja Jussi Jätinvuoren Connyn väkivaltainen parisuhde. Conny on verkkopaidassa pullisteleva mustasukkainen vaimonhakkaaja. Miehen tunnevamma tulehduttaa laajasti yhteisöä.

Tarinan vahvoja tyyppejä ovat myös Helena Rängmanin topakka Siv, joka mielellään nappaisi kuuluisan muusikon puolisokseen. Jussi Lukács tekee intohimoisen uskottavasti Toren roolin. Nuori mies hyväksytään kuoroon, kun hän kerran pääsee kajauttamaan komealla bassollaan. Aki Saarelan Holmfrid löytää hahmonsa vahvuudet. 

Hannu Raja-ahon suunnittelemilla valoilla ja Tomi Rintamäenpään äänimaailmalla korostetaan tarinan traagisia hetkiä ja lepäillään lyyrisissä tunnelmissa.

Kuoro osana 
kerrontaa

Intohimoisen hurja Peter Nyberg ja räiskyvä Natalil Lintala tekevät musikaalin pääparina mahtavan suorituksen. Aluksi nuo väkevät persoonat hylkivät toisiaan kuin kaksi saman napaista magneettia. Mutta sitten oksat pois, kun plussa ja miinus napsahtavat kohdalleen.

Koreografi Jukka Haapalainen liikuttaa taikurin tavoin suurta joukkoaan. Jokaisella on perusteltua tekemistä tarinan kerronnassa. Liikeilmaisu ja musiikki täydentävät kauniisti toisiaan.

Taustalla soittaa 12-henkinen orkesteri, jonka on harjoittanut Eeva Kontu ja jota esityksissä johtaa Aleksi Laukkonen. Frederik Kempen säveltämä musiikki on pääasiassa eeppisen taustoittavaa ja kertovaa.

Mukana menossa on Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit -kuoron ja Sorja-kuoron laulajia. Lapsinäyttelijöiden lisäksi he tuovat kyläyhteisöön uskottavuutta.

Niin kuin taivaassa -musikaalista välittyy ensihetkistä lähtien upea esittämisen ilo. Melodraama ei jätä ketään kylmäksi. Tarinan opetus on, että taivas löytyy täältä keskeltämme, kunhan vain huomaamme sen.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko