Blogi

Sohvakriitikolta: Musikaali antaa samastumispintaa moneen elämäntilanteeseen

21.9.2023

Seinäjoen kaupunginteatterin juhlavuoden suurmusikaali on täynnä melodista, upeasti laulettua musiikkia. Tunteet puetaan milloin vauhdikkaaseen rokkipoljentoon, milloin voimakkaisiin duettoihin tai äärimmäisen kauniisiin balladeihin. Laulujen ruotsinkieliset alkutekstit on kääntänyt muusikko Maija Vilkkumaa. Lavasteiden takana taituroi 12-henkinen orkesteri Aleksi Laukkosen johdolla.

Kansainvälisen menestysuran luonut kapellimestari palaa lapsuuden maisemiinsa rikkinäisenä ja puolikuntoisena. Hän päätyy kuin päätyykin paikallisen pienen ja enemmän innokkaan kuin osaavan kirkkokuoron vetäjäksi. Kuoron harjoittaminen soimaan hienosti yhdessä – kunkin laulajan löytäessä oman äänensä – kuvataan esityksessä hienovaraisin elein. Tässä näkyy ohjaaja Tuomas Parkkisen kokemus ooppera-areenoilta. 

Taivaissa liikutaan ihan konkreettisestikin.

Musikaalin tapahtumapaikka on pieni ruotsalainen kylä, jonka kaltaisia on tuhansittain ympäri maailman – meillä Suomessakin. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat. Monilta asioilta suljetaan silmät ja katsotaan muualle. Tiukan paikan tullen kootaan voimat yhteen ja autetaan toisia pyyteettömästi. Välillä riidellään ja rähistään. Välillä juhlitaan ja lauletaan. Joskus asioiden korjaamiseen ja tunteiden tunnistamiseen menee aikaa ja joskus se on jopa myöhäistä. Niin kuin taivaassa -musikaalin parissa havahtuu huomaamaan, että näinhän ne asiat on saattaneet mennä minunkin lähipiirissäni. Katsomon pimeydessä saa nauraa tutuille ja itselleenkin aivan vapaasti. Liikutuksen kyynelkin voi valua pitkin poskea ja sydän hakata tiukoissa tilanteissa. Tämä musikaali antaa samastumispintaa moneen elämäntilanteeseen.

Vakavien teemojen rinnalla kulkee koko ajan kuitenkin myös ilo ja lämmin huumori. Kuoro löytää äänensä, ihmiset paikkansa ja toisensa. Pääteemaksi nouseekin se, että tarvitsemme toisiamme ja rakkautta juuri silloin kuin eniten pelkäämme.

Ami Aspelund reippaan rokkimummo-Olgan roolissa ilahduttaa minua erityisesti. Ajan hermolla oleva teräsleidi liikkuu ja liikuttaa näköjään sekä roolissaan että sen ulkopuolella. Olen fanittanut Amia 1970-luvun Apinamiehestä alkaen Euroviisujen Fantasian kautta näihin päiviin saakka. Hienoa, että hän on tekemässä uutta musiikkia.

Teatterin fyysinen lumo syntyy tällä kertaa näyttämön avarasta tilasta ja korkeista seinistä, niukasta lavastuksesta sekä oivaltavista yllätyksistä valaistuksessa ja puvustuksessa. Kaupunginteatterin hiljattainen tekninen kunnostus- ja uudistustyö näkyy hienosti lavan eri tasojen hyödyntämisessä ja äänentoiston laadussa. Paljastamatta liikaa sanon, että Lenan (Natalil Lintala) kohdalla taivaissa liikutaan ihan konkreettisestikin.

Musikaali kestää väliaikoineen melkein kolme tuntia. Lavalla nähdään teatterin omien näyttelijöiden lisäksi vierailijoita, lapsinäyttelijöitä sekä kuorolaisia. Väkeä on paljon ja vauhti lavalla melkoinen. Avainroolien näyttelijöille on varahenkilöt mahdollistamassa esitysten toteutumisen esim. sairaustapauksissa. Ison ensemblen varmoista ja laajoista askeleista vastaa koreografi Jukka Haapalainen.

Nämä ajatukset on kirjoitettu Niin kuin taivaassa -musikaalin kenraaliharjoituksen jälkitunnelmissa 17.9.2023.

ELINA JÄRVI 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2023−2024 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.