Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: Yhteisöllisyys on liikkeelle paneva voima

24.9.2023

Niin kuin taivaassa -musikaali kertoo aistillisen tunteikkaasti pikkukylän tavallisista ihmisistä arjen iloineen ja suruineen. Kyläläisiä yhdistää lauluharrastus, jonka ympärille musikaalin juoni kietoutuu kerroksellisen moniulotteisesti. Alussa kuoro on hyvin amatöörimäinen ja harjoitusten keskiössä on yhteisöllinen elementti, kahvitauko. Mutta kun kylään saapuu juurilleen palaava kapellimestari Daniel Daréus ja ottaa kuoron haltuunsa, alkaa tapahtua lähes ihmeitä. Yhteisöllisyys on liikkeelle paneva voima, lähes taika, joka saa asioita aikaan. 

Laulaen ja musiikin voimalla ylittyvät erilaisuuden, tukahdutettujen tunteiden ja myös sukupolvien väliset kuilut.

Kuoron ruotuun saaminen vie aikansa ja jokaisen oman äänen löytämiseen tarvitaan paljon omaperäistä harjoitusta ja sellaistakin heittäytymistä, joka aiheuttaa kuorolaisissa ja katsojissa hilpeyttä. Patoutuneiden tunteiden purkaukselta, kateudelta, mustasukkaisuudelta eikä katkeruudeltakaan voida välttyä, kun kuorolaiset oppivat ilmaisemaan tunteitaan ja ymmärtämään itseään ja toisiaan. Oikealla hetkellä lausutuilla pienillä sanoilla on valtava merkitys ja kun aito yhteisöllisyys syntyy, se vie pitkälle. Laulaen ja musiikin voimalla ylittyvät erilaisuuden, tukahdutettujen tunteiden ja myös sukupolvien väliset kuilut.

Tarinan läpi kulkee suvaitsevaisuuden teema, ikään kuin protestina vastuuttomuudelle. Tämän tunteen näyttelijät osaavat vangita erityisen hyvin. Erilaisuuden sietämisen ja me-hengen vahvistamisen myös musikaalin ohjaaja Tuomas Parkkinen nosti esille teosesittelyssä. Marginaalissa elävät luovat itselleen erilaisuudesta esteitä, jopa ongelmia, joita ei oikeasti ole. Vahva sanoma puskee läpi – vammaisuus, erilainen ulkomuoto tai vaikkapa erilainen tapa hoitaa ihmissuhteita eivät estä meitä kuulumasta porukkaan ja olemasta arvokkaita ja ainutlaatuisia.  Altavastaajan asemasta hyväksynnän ilmapiiriin pääsemiseksi tarvitaan valtavasti voimia, itsekunnioitusta ja joskus jopa todistamista, että on yhtä hyvä kuin muutkin, ei parempi, ei huonompi. Myös asioiden puheeksi ottamisen tärkeys korostuu, vaikeneminen ei edistä mitään.

Musikaalin lavastus ja puvustus ovat sopivan minimalistisia ja toimivat hienosti tavallisista ihmisistä kertovassa musikaalissa. Koreografian ja valosuunnittelun pienillä kikoilla muun muassa värivaloilla ja tietyllä pysähtyneisyydellä saadaan luotua upeita pieniä, mutta vaikuttavia elämyksiä. Musiikin sovitukset suurine ja herkkine duettoineen ja sooloineen sekä kuorolaisten että orkesterin säestämänä saavat herkistymään. Sanoma liputtaa vahvasti rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja kuolemattomuudenkin puolesta ja jokainen ehkä pystyy löytämään omasta elämästään yhtymäkohtia tarinaan. Esitys pitää kiinnostuksen yllä alusta loppuun ja tarjoaa matkan läpi monenlaisten tunteiden.

VIRPI  VÄÄNÄNEN
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2023–2024

---

 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.