Blogi

Blogiarvio: Seilissä eletään veden vankina

17.9.2024

Esa Ahosen Soutaja vie Natalil Lintalan Sofian tämän loppuelämäksi Seilin saarelle. Kuva: Jukka Kontkanen

Veden alla voi lentää, uskoo Sofia, Seili-näytelmän keskushenkilö. Vesi on tarinan ja esityksen keskeinen elementti. Seilihän on saari, veden ympäröimä luonnonvankila.

Satu Rasilan ja Mikko Koukin kirjoittama Seili tuo esille lähihistoriamme karmeita ja vaiettuja vaiheita. Nauvossa, 30 kilometriä Turun torilta sijaitseva Seilin saari toimi vuoteen 1962 naisten suljettuna mielisairaalana. Sinne vietävät ottivat ruumisarkkulaudat mukaansa. Poispääsyä ei ollut.

Tarinan mieleltään järkkyneet naiset ovat ajautuneet ahdistettuina väkivallantekoihin. Monet viime vuosisadan alun suomalaiset naiset elivät miestensä, isiensä ja rakastajiensa mielivallan alaisina. Kun pinnaa kiristettiin riittävästi, tarttui nurkkaan ajettu kättä pidempään.

Sofia vastustaa isänsä tahtoa ja pakenee morsiuspuvussaan kirkosta. Hän kohtaa Johanneksen, josta tulee naisen suuri rakkaus. Johanneksella vain sattuu olemaan oma perhe ja lemmenparin tiet eroavat. Karmeiden tapahtumien jälkeen Sofia vangitaan ja suljetaan loppuiäkseen Seilin saarelle.

Videot, valot
ja musiikki

Ohjaaja Pauliina Salonius työryhmineen on tehnyt Seilistä kokonaistaideteoksen, jossa kerronta lomittuu näyttelijäntyön, musiikin, valojen ja äänimaailman kanssa huikeaksi yhteistulkinnaksi. Lauri Virkkalan suunnittelema videotarinointi on vaikuttavan väkevää. Videot lavastavat tapahtumapaikkoja ja tempaavat katsojan tarinan henkilöiden mielenmaisemiin.

Pukusuunnittelija Taija Jokilehto on luonut asuilla sadan vuoden takaisen tunnelman, joka on tuttu vanhoista valokuvista. Maanläheisten värisävyjen piristyksenä on ilmeikkäitä hattuja ja ilotalon raikkaan riettaita krinoliineja.

Vallankäyttö on näytelmän keskeinen aihe. Arkielämässä miehet käyttävät valtaa naisia kohtaan. Suljetussa laitoksessa valta on hoitajilla ja lääkärillä. Hyväksikäyttöä on kaikkialla.

Tarkasti ja aidosti
tehdyt roolit

Esityksessä kerrotaan paljon musiikin ja laulujen kautta. Jussi Vahvaselkä on säveltänyt, sovittanut ja ohjannut laulut.

Sofian roolissa on itseoikeutetusti Natalil Lintala, lahjakas laulaja ja ilmeikäs tunteiden tulkki. Lintalan Sofia pitää viimeiseen henkäykseen asti kiinni rakkaudestaan. Vankinakaan hänen sielunsa ei ole kahleissa. Veden allakin voi lentää.

Kai Bäckströmin Johannes on rakastunut järkimies. Tämä salskea hatuntekijä ei voinut jättää perhettään hunningolle kiihkeän rakkautensakaan takia.

Esityksessä käydään läpi monta surkeaa naiskohtaloa. Sairaalan potilaita esittävät valovoimaiset Heidi Kirves, Inka Reyes, Anna-Maija Jalkanen, Kristiina Karhu ja Riikka Lifländer, jotka heittäytyvät hurjasti tulkitsemiensa tyyppien nahkoihin.

Mitähän pahaa on tehnyt Pasi Nikulan vakuuttavasti esittämä lääkäri, kun on joutunut Seiliin hommiin?

Ravisteleva
kokemus

Seinäjoen kaupunginteatterin Seili on ravisteleva ja vaikuttava kokemus, joka ei heti jätä rauhaan. Tarinassa mennään yli sadan vuoden taakse. Ihmisarvoa ei tuolloin jokaisen kohdalla tunnustettu. Yhteiskunnan heikko-osaisia kohdeltiin hirvittävällä tavalla. Ihminen oli todellakin ihmiselle susi.

Teatterin tehtävänä on tuoda esiin epäkohtia ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Poliitikoiden ja päättäjien kannattaa tulla katsomaan Seiliä ja miettiä, miten heidän juuri nyt tekemänsä päätökset vaikuttavat yksilöihin. Ketään ei saa ajaa liian ahtaalle tai jättää heitteille.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko