Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: Vesireittejä pääsisi pakoon?

18.9.2024

Suljetuilla saarilla on täysin omanlaistaan mystiikkaa. Vesimassojen voiman ympäröimä maa-alue muuttuu uupuvan jollan vuoksi vankilaksi, joka ei tarvitse muureja tuekseen. Paikaksi, jossa pakoon ei pääse edes omia ajatuksiaan. Seili, Själö, sielujen saari on yksi Saaristomeren mielikuvitusta kutkuttavista kohteista.

Satu Rasilan ja Mikko Koukin käsikirjoittama musikaali kuljettaa katsojan Seilin saarelle Natalil Lintalan tulkitseman impulsiivisen Sofian tarinan vieraana. Reilu vuosisata sitten Sofian kaltainen nuori nainen oli epäilemättä liian eloisa, tavattoman omaehtoinen, kenties jopa kuriton? Katsoja voi tulkita Sofian tarinan vaiheet sattumusten sarjana tai oman vallan alaisten valintojen tuloksena. Jos ihmisen raamit eivät mahdu yhteiskunnan asettamaan muottiin, ajaako se automaattisesti harkitsemattomiin tekoihin, vääriin valintoihin? Oikeuttaako rakkaus rajojen alas repimisen vai voimmeko huuman hetkelläkin taipua harkittuun valintaan?

Rakkaus tihkuu Seilin hahmojen tarinoista. Romanttisen rakkauden rinnalla tarkastellaan erityisesti lapsen ja vanhemman välistä rakkautta. Rakkaus on Seilissä myös kauppatavaraa. Jos sydän särkyy, särkyykö vääjäämättä myös mieli? Tarinan edetessä hahmojen valinnat johtavat sovitukseen. Kenties suurinta rakkautta osoittaa lopulta hän, jolla on tahdonvoimaa taipua anteeksiantoon, siirtää oma särkynyt sydämensä syrjään.

Historialliseen miljööseen sijoittuvassa Seili-teoksessa lavastussuunnittelija Jani Uljas on hyödyntänyt lavatekniikkaa hyvin modernilla tavalla. Videosuunnittelija Lauri Virkkalan upeat projisiot täydentyvät tunnelmaa syventävällä Hannu Raja-ahon valosuunnittelulla. Elämän neljä peruselementtiä nivovat teoksen tarinat yhteen. Helmoja hulmuttavat liekit, haapojen latvoja keinuttava ilmavirta, pyhän maan povi ja voimakkaimpana veden ahnaat laineet.

Marko Carlssonin koreografiassa puiset jakkarat muuntautuvat oleelliseksi osaksi erilaisia tanssikohtauksia. Teoksen avauskohtauksesta lähtien tanssiosuuksissa katse kiinnittyy erityisesti Inka Reyesin kauniisiin liikkeisiin. Näyttelijä tekee myös vahvan roolisuorituksen saarella asuvana Hildana.

Henkilökohtaisesti tärkeimmäksi Seilissä nousi Alman kiehtova tarina. Anna-Maija Jalkasen upea roolisuoritus huipentuu punasävyiseen kohtaukseen, jossa musikaaliorkesterin voima todella pääsee valloilleen. Hitaasti pyörivän lavan ja näyttelijän liikkeen liitto, videon ja valon luoma vahva värimaailma ja tuolirivien läpi vyöryvät raskaat soinnut luovat saliin hypnoottisen tunnelman, jonka uskon piirtyvän mieleeni yhtenä hienoimmista teatterielämyksistä milloinkaan.

LAURA BUCKMAN 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2024-2025 

---

 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.