Blogi
12.2.2024
Näyttämölle on aseteltu muutama puulaatikko ja nurkissa lojuvat harmaat vaatekasat. Katosta roikkuu vaijereilla valkoinen levy. Lattian poikki kulkee lautapolku – tie Norjasta takaisin kotiin.
Olen tullut teatteriin yhdessä abiturienttikuopukseni kanssa. Minulle illan tarina on tuttu äänikirjakuuntelun kautta. Lastani evästin etukäteen sanoilla: ei mikään kevyt juttu.
Tommi Kinnusen romaani Ei kertonut katuvansa (2020), on tarina suomalaisista naisista, jotka toisen maailmansodan jälkeen kohtasivat omien valintojensa seuraukset kovimman kautta. Kotiseudun jättäminen ja lähtö saksalaissotilaiden matkaan oli tuntunut oikealta ratkaisulta. Aikaa kului ja lopulta edessä oli vankileirille joutuminen. Sen naiset päättivät välttää, pakenemalla.
Yhteiselle paluumatkalle koti-Suomeen lähti viisi naista: Irene, Veera, Siiri, Aili ja Katri. Heidän jalkojaan kivisti satojen kilometrien patikointi ja uni pakeni alati jatkuvaa hengenvaaraa. Hartioita painoivat vaatimattomat kantamukset, mutta kaikkein raskain lasti oli henkinen häpeä. Kotiin matkaavat naiset olivat vailla varmuutta siitä, odottivatko heitä enää taakse jätetyt kodit ja perheet.
Tämän tarinan oli tärkeä tulla kerrotuksi. Aihe on pohjimmiltaan yhä yhtä ajankohtainen kuin vuonna 1947. Miten tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon, kun on erilainen kuin muut? Kun mennyttä ei saa pyyhittyä pois.
Naisten raskasta matkaa viitoittavat ystävyys, yhteistyö, avunanto ja sisu. Sekä uskomaton tuuri. Itsekkyyden siemenenkin voi paikoin huomata itävän, mutta sekin on henkiinjäämistaistelussa ymmärrettävää.
Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämöllä nyt nähty teos on toteutettu kuutta eri teatteria edustavan näyttelijän voimin ja jokaisen kotiestradi on saanut kiertueen kuluessa omat esityksensä. Ohjauksesta ja dramatisoinnista vastaa Mikko Roiha.
Näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa täysillä ja uskottavasti. Nöyryytys, tuska ja pelko on käsinkosketeltavaa. Minimalistinen lavastus tukee rankkaa tarinaa ja antaa tilaa paitsi näyttelijöiden sanoille ja eleille, myös katsojan mielikuvitukselle. Äänimaailma ja valot tiivistävät tunnelman vuoroin levollisesta uhkaavaan. Intiimi Elissa-näyttämö on tarkoitukseen oikea valinta.
Kun esitys päättyy, katsomossa on hiljaista. Kotimatkalla kysyn kuopuksen mietteitä. ”Olipas se…”, hän vastaa. Niin oli.
KATI JOKIAHO
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2023-2024
Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.
Samasta aiheesta
Pvm | Esitys | Näyttämö | |
---|---|---|---|
07.02.2025 klo 1800 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
08.02.2025 klo 1300 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
08.02.2025 klo 1800 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
13.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
14.02.2025 klo 1200 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1800 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1300 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
15.02.2025 klo 1315 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1815 | Piina, K-18 | Elissa-Studio | Osta liput |
Tämä oli paras verratruna Helsingin tai Oulun esityksiin. Olen nähnyt tämän myös noissa teattereissa. Kiitos ohjaaja Mikko Roiha
Kiitos <3