Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: Ei kertonut katuvansa tuo tunteet pintaan

12.2.2024

Seinäjoen kaupunginteatterissa esitettävä seitsemän teatterin yhteistyö nojaa vahvasti kolmeen tukijalkaan. Mikko Roihan loistavaan sovitukseen ja ohjaukseen, Tommi Kinnusen vahvaan romaaniin ja koko ensemblen upeaan näyttelijätyöhön.

Olen oppinut luottamaan siihen, että ohjaajana Roiha tuo tekstistä esiin paljon ajattelemisen aihetta ja antaa näyttelijöidensä elää roolinsa kokonaisvaltaisesti. Muistan vieläkin hänen johtajakautensa ohjaukset Seinäjoella Niskavuorista ja Pesärikosta vuosien takaa. Ei kertonut katuvansa -näytelmä on Roihan töiden jatkumossa hieno onnistuminen.

Näyttelijät tulevat kuudesta teatterista ja seitsemäs teatteri on Mikko Roihan Berliinissä toimiva Vapaa teatteri, jossa teos sai ensiesityksensä viime vuoden heinäkuussa. Mari Pöytälaakso (Seinäjoen kaupunginteatteri), Mari Turunen (Tampereen teatteri), Liisa Peltonen (Hämeenlinnan teatteri), Tiina Winter (Kouvolan teatteri), Ulla Koivuranta (Turun kaupunginteatteri) ja Jari-Pekka Rautiainen (Lahden kaupunginteatteri) ovat hioutuneet matkan varrella todelliseksi ensembleksi. Näytelmäseurue kiertää esityksellä Suomessa kaikissa mainituissa teattereissa.

Elissa-näyttämö sopii näytelmän esityspaikaksi, koska yleisö pääsee lähelle näyttämöä, aivan kuin keskelle kaikkea, mutta kuitenkin sivustaseuraajaksi. Lavastuksen niukkuus palvelee kokonaisuutta ja antaa tilaa olennaiselle eli hyvälle näyttelijätyölle. Musiikki ja valaistus on mietitty tarkkaan.

Tarina naisista pakenemassa Norjasta vankileiriltä halki poltetun Lapin kotiin sijoittuu vuoteen 1945. Viisi naista ovat kaikki erilaisia persoonia ja heillä on oma taustansa. He ovat lähteneet saksalaissotilaiden matkaan jokainen omasta syystään. Heitä yhdistää häpeä, suru, kokemus epäreiluudesta, pelko ja uupumus. Raskaan taipaleen myötä herää kuitenkin vahvana tunne selviytymisestä. Suurten tunteiden lomassa pilkahtaa myös iloa ja toiveikkuutta, vaikka paluuta entiseen elämään ei olekaan.

Ei kertonut katuvansa ei ole helppo teos, se saa tunteet pintaan ja mietityttää vielä pitkään esityksen päätyttyä. Silti juuri siksi se kannattaa käydä katsomassa ennen kuin liput loppuvat!

ELINA JÄRVI
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2023−2024