Blogi

Sohvakriitikolta: Vaikuttavaa ja liikuttavaa teatteria!

13.11.2023

Seinäjoen kaupunginteatterin juhlavuoden kantaesitys Merja Mäen romaanista Ennen lintuja on vahvaa, fyysistä teatteria. Ohjaaja ja teoksen sovittanut Hanna Ojala liikuttaa väkeä niukasti lavastetussa maastossa, jonka voi kuvitella mielessään järven rannaksi, pelloksi, metsäksi, evakkojunaksi tai kylän raitiksi. Matka Laatokan rannalta lakeuksille on raskas ja vaarallinen.

Teoksen musiikki kuljettaa tarinaa väkevästi ja äänimaailma yhdessä valojen kanssa vie katsojan synkkiin tunnelmiin. Puvustus tukee tätä tummaa pohjavirettä oivaltavasti. Kuolema kulkee mustissa ja elämä sykkii valkoisena. Liki kolmituntinen esitys jää mieliin pitkäksi aikaa esiripun laskeuduttua.

Ensimmäinen puolisko ennen väliaikaa oli melkein liiankin rankkaa emotionaalista kerrontaa. Katsoja seuraa miltei henkeään pidätellen Allin evakkomatkaa sodan keskellä ja tekisi mieli siirtyä katsomossa kauemmas lavan reunasta, jottei saa osumaa itsekin. Allin matkassa on mukana tuore raskaana oleva käly ja perheen lehmä.

Esittäjäkaarti saadaan yksinkertaisella keinolla näyttämään välillä suurelta lintulaumalta. Lavasteiden näennäisen helpolla siirtelyllä ja kellon tarkalla ajoituksella näyttämö laajenee fyysisesti esittämään pitkää ja hankalaa matkaa halki Suomen. Siinä ei yhdenkään ensemblen jäsenen pidä unohtaa missä kohtaa täytyy pyörähtää, kääntyä, nostaa jalkojaan, lukita näyttämön osan lukko tai vapauttaa se.

Jälkimmäinen osa keskittyy Seinäjoelle, sairaalaan ja lakeuden ihmisiin. Näyttämön etuosaan rakentuu väliajalla sairaalamiljöö, joka kurkottaa melkein katsomon päälle. Kohtaukset leikkautuvat nopeatahtisesti tilanteesta toiseen ja ihmisten liikkeiden avulla kerrotaan paljon. Alli oppii hoitotyötä ja kohtaa monenlaista suhtautumista Karjalasta tulleisiin. Ristiriitaista on myös oman perheen elämä kaukana kotoa. Salaisuuksien paljastuminen rikkoo mutta myös rakentaa perhesuhteita.

Allin sydän on Laatokalla, mutta elämä heittää hänet avaralle ja tasaiselle lakeudelle. Harmillisesti pohjalaisuus näytetään jälleen kerran kliseisesti kirosanojen voimalla ja mahtailevan suurilla eleillä sekä kolmen ihmisen kannattelemalla valtavalla pullakranssilla. Olisiko meistä ollut jotain muutakin sanottavaa? Onneksi isossa talossa on suurisydämistä väkeä. Lopulta rakkaus onkin se vahvin voima elämän myrskyissä.

Näytelmä avautuu myös niille, jotka eivät ole ehtineet Merja Mäen kirjaa lukea. Allin tarina on osa meidän suomalaisten historiaa. Vaikka heitä, jotka ovat itse evakkotiensä kulkeneet, ei enää montaa keskuudessamme ole, seuraavat heidän kokemuksensa yli sukupolvien syvällä sydämissä ja tarina pitää kertoa uudelleen ja uudelleen seuraaville sukupolville.

ELINA JÄRVI
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2023−2024

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.