Blogi
12.1.2024
Hanna Ojala on ohjannut Merja Mäen teokseen pohjautuvan näytelmän Ennen lintuja hurjan ekspressionistiseen tyyliin, joka sai alkunsa 1910- ja 20-luvuilla.
Koko esityksen alkupuolen ilmaisutyyli ja näyttämökuva voisivat kiteytyä tunnetun norjalaisen ekspressionisti Edvard Munchin maalaukseen Huuto.
Maalauksessa keskushenkilö seisoo sillalla ja on ulvaissut ilmoille läpitunkevan kiljaisun, joka saa taustan ja taivaankaaren värjäytymään silmille hyökkääviin sävyihin.
Silta on symboli kahden maailman välitilalle myös Ennen lintuja -esityksessä. Nuori Alli Alava asuu Karjalassa, jossa soditaan. Hän on ollut parantajan opissa, mutta haluaisi ryhtyä isänsä ammattiin kalastajaksi. Sota nyrjäyttää Allin elämän sijoiltaan perusteellisesti.
Karjalasta lähdetään evakkomatkalle Seinäjoelle. Täälläkin Alli kamppailee kahden maailman välissä. Pitääkö juurtua lakeuksille, kun kaipuu on Karjalaan?
Ekspressionistisessa teatteri-ilmaisussa irtaudutaan reippaasti realismista. Allilla on kynitty punkkaritukka, joka ei istu sotienaikaiseen hiusmuotiin. Potkukelkkaa ei työnnetä, vaan sitä kannetaan.
Ilmaisukieli on karun mustavalkoista ja alleviivaavaa. Liikkeellä, rytmillä ja valoilla on tulkinnassa olennainen osa. Esityksen alkupuolen lavastus on viitteellisen harmaata ja synkkää. Eletäänhän sodan tuskassa ja epätietoisuudessa.
Merja Mäki on itsekin Karjalasta siirtyneiden jälkeläinen. Siksi hänellä on lupa tuoda heimolaisistaan esiin ikäviäkin luonteenpiirteitä. Allin äiti Lydia on hirveä despootti, joka lykkää tyttärensä syyksi tämän isän varhaisen kuoleman.
Lydia on kaukana kotimaisten elokuvien välittämästä ehtoisesta karjalaisemosta, joka myhäillen taputtelee ja rypyttelee piirakoita. Lydia on maammo manalan periltä.
Väliajan jälkeen on siirrytty Seinäjoelle, jossa Alavan isännän veli asustelee. Lavastus on vaihtunut vitivalkoiseksi lääninsairaalan osastoksi. Siellä hoidetaan sotavammaisia ja sinne Allin käly synnyttää lapsensa.
Veljen pohjalainen perhe ei innostu siirtolaisista. Näiden korskeiden lakeuden kasvattien sanakirjassa on tyhjää kohdassa lähimmäisenrakkaus.
Ennen lintuja on ohjattu jämäkästi ja tyylilaji säilyttäen. Aija Pahkalan Alli ilmentää vahvasti nuoren naisen kamppailua tukalissa tilanteissa. Lotta Lindroos on löytänyt itsestään inhan puolen Allin äidin roolissa.
Tasoittelevana osapuolena toimii nasevasti Jukka Puronlahden tulkitsema Juho-isä. Sanni Lehdolla on työstettävänään kaksi yllättävän samanlaista naisroolia. Lehto on arvonsa tunteva Allin käly Sylvi ja sulhasestaan taisteleva sairaanhoitajaoppilas Taimi. Sanni Lehto tulkitsee mainiosti lantin molemmat puolet.
Herkkyyttä ja empatiaa peliin tuo Kaisla Ollilan lämpimästi tulkitsema Elma-hoitaja. Kirsi Asikaisen kaksoisroolit tietäjä Buabona ja sairaalan osastonhoitajana ovat puistattavan hyvin tehtyjä.
Tilanne, jossa osastonhoitajan on tehtävä päätös vauvan kohtalosta, on pysäyttävä. Naisten ilmeet kertovat kaiken.
Ennen lintuja on katsojaa haastava sodan ja rakkauden Korkea veisu. Allin tarina muistuttaa siitä, että parvessa on hyvä lentää.
RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko
Samasta aiheesta
Pvm | Esitys | Näyttämö | |
---|---|---|---|
07.02.2025 klo 1800 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
08.02.2025 klo 1300 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
08.02.2025 klo 1800 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
13.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
14.02.2025 klo 1200 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1800 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1300 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
15.02.2025 klo 1315 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1815 | Piina, K-18 | Elissa-Studio | Osta liput |
Vastaa