Blogi

Sohvakriitikolta: Sydänjuurilta turvaan

13.11.2023

Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai 11.11.2023 kantaesityksensä Ennen lintuja -näytelmä. Hanna Ojalan ohjaama teos pohjautuu Merja Mäen samannimiseen kirjaan, joka palkittiin Tulenkantaja-palkinnolla vuonna 2022. Kirjan aiheet, sota ja evakkous, ovat kipeitä ja koskettavia. Vuonna 1940 ne koki omakohtaisesti yli 400 000 Suomen kansalaista, jotka joutuivat jättämään rakkaat kotinsa luovutettuun Karjalaan. Osan heistä loppuelämän asuinsijoiksi tuli Etelä-Pohjanmaa.

Omat karjalaiset sukujuureni ovat päähenkilön tapaan Laatokan rannalla. Äidinäitini Helmi Lyydia lähti perheineen lapsuudenkodistaan Jaakkimasta ja eli loppuelämänsä Alavudella. Karjalainen puheenparsi säilyi eteläpohjalaistuneella mummolla vahvana ja soi lapsenlapsen äänimuistoissa yhä tänäkin päivänä. ”Joko sie nyt muka lähet kottiin?” hän tapasi lempeästi kysyä. Rakkaus karjalaiseen ruokaperinteeseen ja kaipuu kotiseuduille oli käsinkosketeltavaa ja heijastui eri tavoin myös jälkipolvien ajatuksiin ja asenteisiin mennyttä, nykyistä ja tulevaa kohtaan. Sydänjuuret jäivät rajantakaiseen maaperään.

Ennen lintuja ravisteli, yllätti ja jätti paljon pohdittavaa.

Ennen lintuja -näytelmän päähenkilö on Alli Maria Alava (Aija Pahkala), karjalaisparantajan opissakin ollut nuori nainen. Hänen kohtalonaan oli jättää taakseen synnyinsijansa Laatokan rannalla ja suunnata pitkä ja vaivalloinen evakkomatka kauas Seinäjoelle, kuivalle maalle. Kalastajan työstä unelmoinut Alli, jota tämän oma äiti (Lotta Lindroos) piti pelkkänä haaveilijana, osoitti vahvuutensa vaativalla matkalla uuteen kotiin. Matkakumppaneinaan hänellä oli käly Sylvi (Sanni Lehto) ja Muurikki-lehmä (Kaisla Ollila). Evakkomatka oli täynnä vaaroja ja uhkia, mutta kaikesta huolimatta he selviytyivät perille Mikko-sedän (Riku Korhonen) eteläpohjalaistiluksille.

Ennen lintuja -äänikirjan kuunteleminen ja sitä kautta Allin tarinaan tutustuminen auttoi näytelmän seuraamista ja juonessa pysymistä. Toteutus oli moderniudessaan yllättävä eikä päästä katsojaa helpolla. Näyttämöllä tapahtuu ja liikutaan paljon. Ilahduin huomatessani, että Alli Alava muistutti ulkoiselta olemukseltaan punkkaria ja roolin luonteenlujuutta tuki hienosti Riku Metsä-Ketelän äänisuunnittelu ja sävellykset. Lavastuksella (Aili Ojalo) oli merkittävä osansa tarinassa: maaston muodot vaihtelivat liikuteltavien elementtien avulla, pommikoneita esittivät katosta laskeutuvat kolhiintuneet metallilevyt ja vastasyntynyt lapsi oli kuin valaistu perhosen toukkakotelo. Toisen puoliajan sotasairaalamiljöö oli helppo tunnistaa seinäjokelaiseksi parvekkeen metallikaiteista. Valoilla ja videoilla (Lauri Virkkala) saatiin loihdittua erilaisia tunnelmia seesteisestä uhkaavaan.  

Seinäjoen kaupunginteatterin Ennen lintuja ravisteli, yllätti ja jätti paljon pohdittavaa. Tuollaistako se on aikanaan ollut? Noinko evakkoihin ja siirtolaisiin on suhtauduttu? Miten ohjaaja päätyi valitsemaan tähän aiheeseen näin modernin toteutuksen? Oli valintaan syy mikä tahansa, niin hatunnosto rohkeudesta!

Erityismaininta Kirsi Asikaiselle roolityöstään karismaattisena Buabona ja osastonhoitaja Lehtisenä, jonka auktoriteetti tuntui katsomon kuutosrivillä asti.

KATI JOKIAHO 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2023−2024 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.