Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: Herkullisia tilanteita ja hulvatonta komediaa

26.11.2020

Larry Shuen kirjoittama ja Teemu Kaskisen suomentama Pelkkänä korvana eli ulkomaalainen on juuri sitä, mitä marraskuun pimeydessä vaeltava kansa tarvitsee! Hulvatonta ja tarkasti iskevää komediaa, jossa umpimielisille ja kieroille pahiksille saa nauraa ja lopussa hyvä voittaa. Teatteriin tullessa saa huoletta jättää arkihuolensa narikkaan ja antaa vain esityksen viedä ja viihdyttää.

Näytelmä sijoittuu pieneen amerikkalaiskylään, jossa kaikki tuntevat toisensa eikä erilaisuutta katsota hyvällä. Rasismi kukoistaa ja lopullista tuomiota jakavat pahamaineiset kolmen koon lakanapäät eli Ku Klux Klan.

Majataloon majoittuu vaimonsa pettämä, hieman ressukka Charlie (Jani Johansson), joka haluaisi olla vain rauhassa eikä joutua keskustelemaan majatalon emännän Bettyn (Mia Vuorela) tai muiden vieraiden kanssa. Charlien ystävä Froggy (Jukka Puronlahti) keksii sanoa Charlien olevan ulkomaalainen ja ettei hän muka ymmärrä muiden puhetta ollenkaan. Näin hän saisi olla rauhassa eikä hänen tarvitsisi keskustella.

Sydämellinen Betty on vieraasta innoissaan ja touhottaa askareshyssyä eessuntaa vallan hengästyttävällä tahdilla. ”Oikein ulkomaalainen hänen majatalossaan!” Itserakas ja imelä pastori David (Ville Orttenvuori) on amerikkalaisen lipevän tv-pastorin perikuva, vaikkakin tuo mieleen myös muutaman ihan kotimaisenkin lahkonjohtajan ja leipäpapin. Koko näyttelijäkööri on rooleissaan raikkaan kuplivia ja energisiä.

Charlien puhumattomuus onnistuu kehittämään herkullisen sopan, jossa ihmisten todelliset luonteet paljastuvat. Keittopohjana on hersyvä huumori ja onnistunut tilannekomiikka. Omat vahvat mausteensa liemeen tuovat syvältä kumpuava ahneus, rasismi ja kierous. Varsinaiset herkut tarjoilevat Johansson yhdessä Ellardia näyttelevän Jussi Jätinvuoren kanssa. Yhteispeli on toistaan ruokkivaa ja lopputulos silkkaa timanttia. Näytelmän jokainen hahmo on tärkeä osa palapeliä ja taitavasti siroteltujen juonilankojen pätkistä kutoutuu varsin viihdyttävä kokonaisuus.

Vaikka ennakkoluulot, suvaitsemattomuus ja ahneus ovat sinällään aiheina mustia kuin marraskuinen iltapäivä, tuodaan ne tarjolle nokkelasti ja naurettavina. Tarinan hahmot, huumori ja visuaalinen ilme luovat kokonaisuuden, joka on ihanan viihdyttävää ja sydämellistä. Bettyn majatalo on varsin kodikas periamerikkalaiseen tyyliin.

Näytelmä sopii mainiosti pikkujoulukauden viihteeksi tai muuten vain synkkyyttä piristämään. Tarinan poljento kiihtyi loppua kohden ja lopulta paha sai palkkansa. Ja se jos mikä on ihanaa. Charlien lausumat Shakespearen sanat jäivät mieleeni pyörimään moneksi päiväksi: ”Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu”.

Niin, miettikääpä sitä.

PIRITA KIVILUOTO
Seinäjon kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2021

---

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.