Blogi

Blogiarvio: Amerikan pimeä Etelä piipahti lakeudelle

10.11.2020

Pelkkänä korvana -komedian pastori David (Ville Orttenvuori) ja Owen Musser (Heikki Vainionpää). Kuva: Jukka Kontkanen

Amerikkalainen Larry Shue julkaisi komediansa The Foreigner (Ulkomaalainen) jo vuonna 1983. Tarina sijoittuu 80-luvun syvään etelään, jossa rasismi ja ulkomaalaisviha ovat ilmeisesti aina voineet hyvin.

Pekka Laasosen Seinäjoen kaupunginteatteriin ohjaama Shuen teksti sai täällä nimekseen Pelkkänä korvana eli Ulkomaalainen. Tarinan asetelmaa ja juonenkäänteitä seuratessa muljahteli outo tunne katsojan vatsanpohjassa. Ensi-illan aikaan oli Yhdysvalloissa valittu uusi presidentti varsinaisen vaalifarssin jälkeen.

Amerikan tuoreet vaalit tekevät aiheesta karmivan ajankohtaisen.

Vaalifarssin päällimmäisiä tunteita olivat olleet ennakkoluulot, kaiken erilaisen epäily ja puhdas viha. Hampaisiin saakka aseistautunut vaalikarja märehti kaduilla ja etsi kaunalleen kohdetta. Mikään teatteriesitys ei pystyisi noita tunnelmia toistamaan.

Pelkkänä korvana on mustasävyinen komedia. Laasosen ohjauksessa tarina nytkähtelee liikkeelle junnaavasti. Esityksen ensimmäisessä osassa pohjustetaan tulevaa ja esitellään tarinan tyyppigalleria.

Päähenkilö on britti Charlie, joka matkustaa hermolomalle Amerikkaan kaverinsa Froggyn kutsumana. Charlie kärsii paniikkihäiriöstä eikä haluaisi jutella kenenkään kanssa. Miehet keksivät päättömän idean, jonka mukaan Charlie näyttelee ummikkoa ulkomaalaista.

Upeat näyttelijäsuoritukset pelastavat alkuosan laahaavan tarinoinnin. Jani Johansson on huikea Charlien roolissa. Hänen roolihahmonsa murtautuu traumaattisen minuutensa kahleista luomalla aivan uuden tyypin. Kuten Antti Hammarberg ei ollut Irwin eikä Pasi Petteri Siitonen ole Stig, ei Charliekaan ole tuo hurjan rohkeaksi osoittautuva muukalainen. Roolihahmonsa avulla Charlie rikkoo estonsa ja ottaa tilanteen hallintaansa.

Kaiken tämän Jani Johansson ilmentää upean roolityönsä kautta.

Pelkkänä korvana –komedian Charlie (Jani Johansson) ja Betty (Mia Vuorela).

Mia Vuorela puhkeaa kukkaan majatalon emännän Bettyn osassa. Betty purkaa kurjaa elämäänsä ja yksinäisyyttään. Puolihuolimattomasti Vuorelan Betty emännöi vieraitaan, ohjailee tapahtumien kulkua, ymmärtää, hyväksyy ja rakastaa.

Tarinan pääpahis on Ville Orttenvuoren oivallisesti tulkitsema lipevä pastori. Hän on julma, itsekäs ja valtaa halutessaan keinoja kaihtamaton. Heikki Vainionpää pääsee irrottelemaan pastorin apulaisena, tuppukylän irvokkaan mahtimiehen Owen Musserin osassa. Vainionpää avaa Owenin yksinkertaisen pahuuden, tyhmyyden ja härskiyden aivan uusille ulottuvuuksille.

Jukka Puronlahti on uskottavan särmikäs ylikersantti Froggy, Charlien ystävä, jonka pähkähullusta ideasta koko soppa syntyy. Maiju-Riina Huttunen esittää vivahteikkaasti pastorin aluksi naiivia morsianta. Jussi Jätinvuori tekee puhtaan roolityön morsiamen yksinkertaiseksi tyypitellyn veljen osassa.

Näytelmä ravistelee roimasti rasismia ja muukalaisvihaa. Amerikan tuoreet vaalit tekevät aiheesta karmivan ajankohtaisen.

Väliajan jälkeen tarinan vauhti kiihtyy. Tapahtumat vyöryvät hurjalla tohinalla. Lopun huppupäiset klaanilaiset ovat todella pelottavia. Hetken jo luulin, että ohjaaja on laittanut klaanilaiset vyörymään näyttämölle katsomon kautta. Onneksi ei sentään.

RAIMO HAUTANEN 
teatterikriitikko