fbpx

Tiedotteet

Siantappajat on syksyn kotimainen uutuusnäytelmä

12.3.2015

Seinäjokelaisen kirjailijan Mirja Kuivaniemen tuorein romaani nousee suurelle näyttämölle lokakuussa. Näytelmä käynnistyy vauhdikkaalla pakomatkalla rikospaikalta Keski-Suomesta kohti Pohjanmaata. Matka vie myös mieleen, muistoihin ja miessuhteisiin.

Maria on aikuinen nainen, jolla on kiire löytää elämänsä rakkaus. Oikean osuessa kohdalle tuleekin tenkkapoo, mies on varattu ja Maria sivuun jäävä salarakas. Tilanne ei ratkea kuin isoisän siantappoaseella.
Alkaa vauhdikas pakomatka rikospaikalta Jyväskylästä lapsuudenmaisemiin Lapualle. Matkakaverikseen Maria saa haamun menneisyydestä: kuolleen isoäitinsä, jonka hurtit kommentit kohoavat kosolalaasesta mielenmaisemasta.
Lähes utopistinen onnen tavoittelu on ajanut Marian pettymyksien jatkumoon. Joulusta syksyyn ulottuva mielenmatka viekin naiset pitkälle muistoihin.

Mustaa huumoria

Seinäjokelaisen kirjailijan Mirja Kuivaniemen Siantappajat-romaani ilmestyi viime keväänä. Matti Mäkelä totesi Helsingin Sanomien arviossaan kyseessä olevan vauhdikkaan matkan ”pois perinteisestä pohjalaisesta arvomaailmasta.”
Päähenkilö Maria yllättääkin jopa itsensä turvautuessaan oman käden oikeuteen. Matkan varrella tämä sosiaalivirkailija ajautuu kahden miehen loukkuun.
Tarinan miehet eivät käyttäydy kovin hienovaraisesti, mutta Kuivaniemi ei säästele naisiakaan.
– Haluan olla tasapuolinen. Eikä minulla ole tarinoita luodessani suosikkisukupuolta.
Teatterinjohtaja, dramaturgi Vesa Tapio Valo on uutuusnäytelmästä innoissaan.
– Kuivaniemi yhdistää Siantappajissa loistavalla tavalla pohjalaisen huumorin, dekkarimaisen jännityksen, romanttisen rakkauden ja onnellisen lopun.
Piikittelevän isoäidin sijoittamista pakoauton takapenkille Valo pitää nerokkaana keksintönä.
– Tarinassa on hyvä draamallinen veto, se on kuin Thelma ja Louise teatterinäyttämöllä.

Elokuvaksikin asti

Kuivaniemi puolestaan on Valon vuodentakaisesta yhteydenotosta mielissään.
– Vihdoinkin joku ymmärsi, että näissä on ainesta näyttämölle ja vaikka elokuvaksi asti, hän viittaa romaaneihinsa.
Kirjoittaessaan Kuivaniemi näkee tapahtumat kuvina. Luontokuvauskin on valokuvantarkkaa. Kirjailijan mukaan se tauottaa runsasta dialogia.
– Aihe Siantappajiin minulla oli jo kauan ennen sen kirjoittamista. Kun tämän tarinan aika tuli, autoilin tutun reitin Jyväskylästä Pohjanmaalle pysähdellen ja havainnoista muistiinpanoja tehden.
Näytelmän visuaalisuuteen Kuivaniemi ei halua puuttua.
– Teatterin ja kirjan keinot ovat erilaiset. Mutta suhtaudun innostuneesti sovitustyöhön osallistumiseen.

Kotimainen kantaesitys

Kahden eri-ikäisen naisen sielunelämä levittäytyy Seinäjoen kaupunginteatterin suurelle näyttämölle 30. lokakuuta.
– Uskomme, että Eija-Irmeli Lahden ohjauksessa tämä tarina jatkaa pitkälle, sanoo Valo.
Lavastus on Amadeuksesta tutun Teppo Järvisen, jonka kädenjälki nähdään tulevana syksynä myös Kansallisoopperan Oopperan kummituksessa sekä Tampereen Työväen Teatterin Evitassa.
Puvut suunnittelee Riikka Aurasmaa, valot Tomi Suovankoski ja äänet Sami Silén.

Sanallista mittaa toisistaan näytelmän päähenkilöinä ottavat Mia Vuorela ja Sari Jokelin.
Keskeisissä miesrooleissa nähdään seinäjokelaisille jo tuttu vierailija Ilkka Koivula sekä Jukka Puronlahti ja Topi Kohonen.

 

Mirja Kuivaniemi
Kuivaniemi on kirjoittanut lukuisia romaaneja ja novellikokoelmia, nuortenkirjoja ja yhden runokokoelman.

Kuivaniemi on syntynyt Isojoella ja asuu nykyisin Seinäjoella. Hän toimi kolumnistina sanomalehti Ilkassa lähes kahden vuosikymmenen ajan. Hän on toiminut pitkään myös kirjallisuus- ja teatterikriitikkona, ollut useita vuosia kulttuurilehti Lakeuden Kutsun toimituskunnassa sekä toimittanut kirjan Väkivallasta vapaaksi. Kuivaniemi alkoi määrätietoisesti kirjoittaa 1980-luvun alussa ja on toiminut vapaana kirjailijana vuodesta 1996 lähtien.

Kuivaniemi nauttii yksin elämisestä ja sen suomasta vapaudesta. Luonto on lähellä hänen sydäntään, erityisesti metsä ja meri. Kuivaniemi on löytökissan emäntä, jonka pihalla käyvät syömässä niin kotiseudun siilit, linnut kuin oravat. Työssään hän on perfektionisti ja luonteeltaan ennemmin pessimisti kuin optimisti. (tammi.fi)

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Teatterin verkkolehti