Väliaika

Blogi

Milloin opit lukemaan?

24.4.2026

Lukugallup Seinäjoen kaupunginteatterissa kirvoitti muutamaan vastaukseen. Lue, mitä muut lukevat!
Entä itse, mitä luet? Kerro!

– Koska opit lukemaan? Muuttiko taito maailmasi? 
– Lapsuuden lempikirja? Entä nykyinen? 
– Mitä kirjaa suosittelisit lapselle, nuorelle ja ihan kenelle vaan? 
– Luetko edelleen? Mitä mieluiten luet, missä ja milloin?

 

• Sini Ponsiluoma, hallintosihteeri

Opin lukemaan ekaluokalla koulussa, ja kyllä siitä ihan uusi mielikuvituksen maailma avautui.

Luin todella paljon ala-asteella. On vaikea valita yhtä lapsuuden lempikirjaa, mutta päällimmäisenä mieleen tulee Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja, sanotaanko sitten vaikka sarjan ensimmäinen: Yllätysori, Merja Jalo. 
Nykyistä lempikirjaa on yhtälailla vaikea valita, olen lukenut elämän varrella niin paljon ja erilaisia kirjoja. Sanon nyt ensimmäisen mieleen tulevan, ainakin varmasti mieleen painuneen kirjan: Tuulen viemää, Margaret Mitchell. 

Suosittelen mitä vaan kirjoja lapsille ja nuorille! Kirjoja voi valita vaikka kannen perusteella, voi esimerkiksi lainata kirjastosta muutaman ja kokeilla. Jo muutaman ensimmäisen sivun luettuaan huomaa, onko kirja niin kiinnostava, että sen lukee loppuun saakka. Jos ei, vaihtaa seuraavaan. Kannattaa vaan rohkeasti kokeilla. Yllättävätkin kirjat voivat olla todella mielenpainuvia, ja kun löytää suosikkikirjan, kannattaa ehdottomasi lukea saman kirjailijan muitakin tuotoksia.

Luen edelleen novelleja ja romaaneja; rakkausromaaneja, jännityskirjallisuutta ja rikosromaaneja pääasiassa. Lukeminen tapahtuu iltaisin kotona. Kuuntelen myös äänikirjoja, niitä voi kuunnella milloin ja missä vaan; lenkillä, kotitöiden ohella, automatkoilla jne. Äänikirjat kuuntelen englanniksi.

 

• Mari Pöytälaakso, näyttelijä

Olin varma, että en oppisi ikinä lukemaan. Itkin vuolaasti ennen ensimmäisen luokan alkua, mutta kappas vain. Opin kuin opinkin – vieläpä ilolla ja ketterästi. Minulle aukesi niin monta uutta maailmaa, ajatusta, näkökulmaa… 

Sanojen mahti on mieletön. Sanat luovat tunteita, kuvia jopa  makuelämyksiä!

Rakastan kirjoja! On sula mahdottomuus valita yhtä lempikirjaa. Lapsena minut lumosivat Elina Karjalaisen Uppo-Nallen ja Laulavan lintukoiran riimittelyt. Mummolan vihreän lipaston kaapista löytyi satukirja, jossa oli tarina Noita pomperipossasta. 

Muistan miltä Iineksen Roope sedälle tekemä Nappisoppa maistui samoin kuin Maija Poppasen lapsille antama lääke. Silmissäni näen yhä Mestaritontun seikkailut ja suolla kukkivan mystisen kukan… Myös Björn Landströmin ja Rudolf Koivun kuvittamat satukirjat aiheuttivat ihastuksen huokailuja.

Lapsilleni luin paljon ja erityisesti oman lapsuuteni suosikkia Mikko Mallikasta. Mauri Kunnakset on luettu koirankorville ja erityisesti Kunnaksen Suomen historia. Kun pojat kasvoivat, sukelsimme yhdessä Harry Potterin maailmaan.

Kun oma satuvaiheeni jäi, ahmin etsiväkirjoja kuten Viisikoita ja Neiti Etsiviä. Viisikoista jäi jälleen makuelämyksiä… Heidän retkieväänsä olivat hurjan herkutkuttavia. Paulin rakastamat hillosipulit saavat vieläkin veden kielelle!

Eleanor H. Potterin Iloinen tyttö, Erling Poulsenin Älä itke Saara – lista on loputon. Teini-iän kolkutellessa ahmin Victoria Holtin ja Stephen Kingin tuotantoa.

Kirjat ovat aivan parasta ja nimenomaan oikeat kirjat. Vielä en ole antanut äänikirjoille mahdollisuutta, mutta ehkä sekin aika koittanee. 

Mainittava on vielä Anne B. Ragden Berliininpoppelit – sekä Stieg Larssonin Millennium-trilogia. 

Tuulen varjo (Carlos Ruiz Zafon) hurmasi minut aikoinaan ja matkustin mielessäni Barcelonan kaduille. Kun sain teoksen kuvitetun version, tajusin mielikuvieni vastanneen todellisuutta! 

Orvokki Aution Pesärikko sanallisti minulle pohjalaisuuden ytimen. Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa ja Sofi Oksasen Puhdistus ovat jättäneet minuun ikuiset jäljet. 

Lasi maitoa (Herbjørg Wassmo) nyrjäytti maailmaani samoin kuin monet kammottavat keskitysleirikuvaukset. Ne ovat kirjoja, joita jokaisen meidän tulisi lukea, että emme unohtaisi ja toistaisi virheitämme. 

Nykyään, jos minulla on taukoa repliikkien opettelussa, rentoudun lähinnä dekkareiden ja Jojo Moyesin kirjojen parissa.

Niin paljon hyviä luettuja kirjoja ja NIIN paljon lukemattomia! Lapsille ja nuorille voin suositella vain, että: lukekaa!

 

• Riikka Aurasmaa, puku- ja lavastussuunnittelija

On oikeastaan hirveän vaikea vastata, kun kirjoja on niin paljon – hyviä, luettuja, koskettavia, ihmeellisiä, keskenjääneitä, elämää mullistavia. Kirjat ovat hengitystä, Narnian kaapinovia, kapinaa, riemua, lepoa, viisautta!

Opin lukemaan viimeistään 4-vuotiaana, en muista, että taito olisi muuttanut maailmaa siinä kohdassa, koska oppiminen tapahtui vähän vahingossa; kotona luettiin paljon ääneen, ja sitten luin itse ja vanhemmat lukivat edelleen ääneen. Ehkä suurin muutos oli se, että parhaat kaverit pihassa lukivat myös, ja kirjat siirtyivät pihan leikkeihin. Paras leikki oli Bambi, ihan sen kirjan pohjalta. 

Lapsuuden lempikirjoja on niin paljon! Ensimmäinen lempikirja oli Eric Carlen Pikkutoukka paksulainen, jonka osaan edelleen ulkoa… Sitten oli edellä mainitsemani Bambi, Kaksitoista tanssivaa prinsessaa, Astrid Lingrenin Ronja, ryövärintytär sekä Veljeni Leijonamieli. Ala-asteella suuria elämyksiä tuottivat kaikki vanhat ”tyttökirjat” kuten Louisa M. Alcottin kirjat, Pieni talo preerialla -kirjasarja, Carola teatterityttö jne. Mutta hyvin pian myös Taru sormusten herrasta ja viisiosainen trilogia Linnunradan käsikirja liftareille (tähän liittyy hauska juttu – luin ko. radiokuunnelman ystävien piirustuspapereista, koska heidän äitinsä käänsi sen radiolle ennen kirjaa, ja tietysti joku versio päätyi suttupaperipinoon). Neiti etsiviä tai Viisikoita en lukenut, siirryiin suoraan Agatha Christieen ja Arthur Conan Doyleen. Lukutaidon sijasta kirjat mullistivat maailman; Sinuhe egyptiläisen maailma, Tonttujen kutsu (mikä dystopia ihmisen ahneudesta, ja me elämme sitä nyt!), Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla, Deborah Spungenin Nancy – mitä seikkailuja ja ihmiskohtaloita olenkaan saanut elää kirjojen sivuilla! 

Nykyisiä lempikirjoja ei ole – tai ne ovat niitä lapsuuden lempikirjoja edelleen. Luen kaikenlaista, vaikka nyt kammottavan maailmantilanteen takia kirjoista on tullut lepopaikka. Luen oikeastaan vain kevyitä ja iloisia kirjoja, tai yhä uudestaan samoja kirjoja jotka tiedän lohdullisiksi. En olisi uskonut että minusta tulee chick lit -kirjojen ystävä, mutta nykyisin ahdistavat ja dystooppiset kirjat jäävät kesken, koska maailma on riittävän ahdistava joka tapauksessa. 

Suosittelisin tällä hetkellä lapselle mm. Jukka Behmin Hammersmith United -sarjaa, joka kertoo Leon Brown -nimisestä nuoresta jalkapalloilijasta. Hyvää kieltä, kiinnostavat päähenkilöt, eikä juoni aliarvioi lukijaansa. Taru sormusten herrasta on aina upea, ja Linnunrataan kannattaa tutustua; ”Älä hätäile!”. Anna Jamesin Tilly ja kirjamatkaajat on kadehdittava seikkailu lapsuuden kirjoihin, sekin kannattaa lukea. 

Luen edelleen, itselleni ja nuoremmalle lapselle. Yöpöydälläni on kesken aika monta kirjaa, joista luen illalla sitä joka juuri siinä hetkessä tuntuu oikealta. Pöydällä on ainakin Catherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät, Katariina Laurilan Heimopäällikön morsian, Jussi Lehtosen Mies jolla on naisen sydän, Haruki Murakamin Kafka rannalla ja Neil McCormickin Bonon doppelgängeri. Ja kun kaikki painaa, otan ja luen jälleen kerran jonkun Mhairi McFarlanen kirjoista. Mieluiten luen omassa sängyssä, sohvalla, rantakalliolla, junassa… Milloin tahansa. 

 

• Jani Johansson, näyttelijä 

Opin lukemaan 4-vuotiaana. Aamupalapöydässä olin vaan alkanut lukea Keskisuomalaista. ”Tontut opettivat.”, olin tokaissut. Ei siinä maailma muuttunut. Hieman laajeni tosin.

Lapsena ahmin Hitchcockin Kolmea etsivää. Aikuisena lukeminen väheni rajusti. Lempikirjaa en osaa nimetä.

Lukeminen laidasta laitaan kannattaa. Joku luontokirja voisi olla hyvä!

En oikeastaan lue lainkaan. Joitain elämäkertoja tai tiedekirjoja vessassa selailen hitaasti. Kiitos podcastien ja kännykkäpelien.

 

• Jelena Jokelin

Opin lukemaan 7-vuotiaana, ensimmäisellä luokalla muiden joukossa. Se uskomaton maailma täynnä tarinoita ja seikkailuja, minkä tuo taito avasi, mullisti koko maailmani. Kirjoista tuli minun parhaita ystäviäni, pakopaikkoja todellisuudesta ja maailmasta. Kirjoja lukemalla kehittyi myös mielikuvitukseni, josta tulikin itselleni hyvin rakas ja tärkeä osa lapsuuttani. Äitini joutui olemaan näyttelijän ammattinsa vuoksi paljon poissa kotoa, niin varsinkin iltaisin minä uppouduin kirjojen maailmaan ja aika kului kuin siivillä.

Oli nostalgista palata oman lapsuuden ja nuoruuden tärkeimpien kirjojen äärelle, jotka minulla on kaikki edelleen tallessa ja löytyvät kirjahyllystä myös luettavaksi omille lapsilleni 

Kuvateksteissä kerron jotain noista kirjoista ja annan vähän kirjasuosituksiakin. Tervetuloa kurkkaamaan minun kirjahyllyyni 🙂

Lapsuus: Kirjojen piti alusta asti herättää tunteita, olla jännittäviä ja vähän ahdistaviakin. Nämä olivat minun ensimmäisiä ja rakkaimpia kirjoja. Luin näitä aina uudelleen ja uudelleen.

Lukusuositus: Astrid Lindgrenin kirjat.

Teinivuodet: Teininä rakastin enoni ostamia kirjoja, ne nimittäin aina järisyttivät maailmaani jotenkin. Niistä esimerkkeinä Ulla-Maija Aaltosen Eka kerta ja Maria Juseliuksen&Pirkko Talvion Moi, mahtuuks mukaan?

Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjan olen taas ahminut aina heti kirjan ilmestyttyä ja hamstrannut niitä hyllyyn vielä aikuisiälläkin. Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja oli todella hurja lukukokemus nuorelle tytölle. Tein siitä esitelmänkin kouluun.

Lukusuositus: Anne Frank, Viisikko-kirjasarja ja Harry Potterit

Lapselleni: Enid Blytonin Viisikko-kirjasarja! Koko sarja löytyy kirjahyllystä ja jokaisen olen lukenut pojalleni. Viimeinen sarjan kirja on meillä edelleen kesken koska emme millään halua hyvästellä sarjan henkilöitä. Poikani on nyt 18-vuotias. Jännä nähdä, koska luemme kirjan loppuun vai käykö niin, että hän lukee sen minulle sitten vuorostaan iltasatuna, kun minä en enää itse lukemaan kykene. Aika liikuttava ajatus sekin.

Nuorena aikuisena:  J.K. Rowlingin Harry Potterit! Nuorena aikuisena hurahdin ihan täysin näihin kirjoihin! Elokuvatkin ovat hyviä, mutta eivät mitenkään vedä vertoja kirjoille! Ja muistan sen valtavan pettymyksen ensimmäisen elokuvan kohdalla, kun mielestäni siitä puuttui elintärkeitä juonenkäänteitä ja yksityiskohtia. Poikani saatiin myöhemmin villittyä tästä maailmasta myös.

Tänä päivänä 45+: Elämäkertoja, tositarinoita ja kevyttä hömppää! Rakastan elämäkertoja ja tositarinoita ja niitä minulla on nytkin kesken useampi ja moni odottaa hyllyssä, että joskus kerkiäisin niiden äärelle.

Kevyttä hömppää taas tarvitsen silloin, kun pää pitää saada tyhjäksi ja aivot lepoon. Hömpästä otin esimerkiksi Bridget Jonesit, joista tykkäsin niiden ilmestyessä tosi paljon. Myös kirjat, joissa on poikkeuksellisen kaunis kuvitus, saavat minut hykertelemään.

Lukusuositus: Sinua kiinnostavan ihmisen elämäkerta