Blogi
29.1.2016
Aleksis Kivi -näytelmän nuoret näyttelijät uskovat intonsa tarttuvan myös yleisöön. He nauttivat mahdollisuudesta heittäytyä ja siitä, että saavat olla tasaveroinen osa näytelmän työryhmää. ”Samuli on nero”, he kiittävät ohjaaja Reunasta.
Aleksi Moilanen (vas.), Henri Riihimäki, Nuutti Uusi-Hakimo, Leevi-Eemeli Mäki ja Pihla Saari viihtyvät näyttämöllä.
Haastattelupöydän ympärillä: Aleksi Moilanen, Henri Riihimäki ja Nuutti Uusi-Hakimo, jotka esittävät näytelmässä Aleksis Stenvallin veljiä, koulutovereita, Inkoon poikia ja rippikoululaisia sekä kirjailijan veljentytärtä Agnesta esittävä Pihla Saari ja nuorta Aleksis Stenvallia esittävä Leevi-Eemeli Mäki Tunnelma: Iloinen, paikoin riehakas, syvällinen
Keskustelun teemat: Aleksis Kivi, yhteen puhaltamisen voima, empatia
Leevi-Eemeli Mäki esittää kansalliskirjailijaa nuorena. Hänen mukaansa Aleksis oli lapsena utelias.
– Hän ihmettelee asioita ja maailmankaikkeutta. Aleksis miettii jo nuorena, miten asioita voisi parantaa. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja olettaa, että kaikki ovat häntä vastaan.
Viisikon mielestä nuori Aleksis on tunnistettava hahmo. Häneen on nykynuoren helppo samaistua.
– Tämä on realistinen näytelmä. Kaikki voisi tapahtua nytkin.
– Hänen tavallaan mekin ihmettelemme sitä, mitä nyt tapahtuu maailmassa. Olisi hyvä kirjoittaa ajatuksiaan ylös, kuten Aleksis teki, pohtii Moilanen.
– Aleksis oli kapinallinen. Hän ei pysty hyväksymään kaikkea, joku jatkaa.
Näytelmää voi heidän mielestään suositella kaikille.
– Kaikille löytyy samaistuttavaa, onhan meitä näyttämölläkin kaikenikäisiä, sanoo Uusi-Hakimo.
Myös meidän nykyajan ihmisten on ajateltava yksinäisiä mielenterveyspotilaita.
Marraskuussa, ensimmäisessä lukuharjoituksessa näytelmätyöryhmän jäsenet esittelivät itsensä. Ohjaaja Samuli Reunanen teroitti tuolloin nuorille: ”Minulle te olette näyttelijöitä, tasa-arvoisia työryhmän jäseniä.”
Nuoret olivat tästä otettuja. Ja siitä, miten ammattinäyttelijät kuuntelevat ja auttavat.
– Täällä on kotoinen olo. Huumori sitoo porukkaa yhteen, kiittää Uusi-Hakimo.
– Meinasin tukehtua nauruun, kun Liisu pelleili, nauraa Riihimäki.
– Se juuri on hauskinta, kun kaikki ovat vähän väsyneitä ja sitten aletaan harjoitella. Samuli ottaa aina homman haltuun.
Kuin yhdestä suusta he toteavat useampaan kertaan:
– Samuli on nero! Hän on hyvä ohjaaja meille kokemattomillekin.
– Eikä Samuli suutu koskaan.
– Ja pitää kaikkien turvallisuudesta huolta.
Osalla viisikosta on runsaastikin näyttämökokemusta niin ammatti- kuin harrastajateatterin puolelta.
– Ja kokemushan antaa kokemusta, joku lohkaisee.
Nyt on kyseessä kuitenkin aivan erityinen projekti.
– Tämä on mielenkiintoinen juttu. Näytämme, miten teatteria tehdään, otamme kontaktia yleisöön ja jos katsojat vain tahtovat, he saavat tästä paljon energiaa mukanaan vietäväksi, sanoo Moilanen.
– Meillä on lavalla niin hyvä fiilis! Sillä energialla jaksaa seuraavankin päivän, jatkaa Mäki.
Hauskuudesta huolimatta harjoituskausi on ollut väsyttäväkin, ja vienyt voimia muulta.
– Yleensä vasta kotona illalla huomaa, miten väsynyt on. Tällaisia tilaisuuksia ei kuitenkaan tule usein. Jos jokin koe koulussa on mennyt huonommin, voi ajatella, että uusia tulee, toteaa Saari.
Osa myöntää, ettei ole aiemmin yleisöstä käsin ymmärtänyt, miten paljon työtä teatteriesitys vaatii. Uutta on jokainen löytänyt myös itsestään.
– Tuntuu, että osaan ajatella asioista nyt eri tavalla, pohtii Saari.
– Harjoittelimme alkuvaiheessa tunnetilojen ilmaisua. Ei Samuli sanonut, että näytä iloiselta, vaisulta tai surulliselta, vaan korosti, miltä sisällä pitää tuntua, kertoo Riihimäki.
Eläväksi on tullut myös kansalliskirjailija Aleksis Kivi.
– Onhan hänestä kuultu jo koulussa, mutta nyt Kivi tuntuu tulevan joka paikassa vastaan.
– Kiven jutut aukeavat takuulla tämän myötä.
– Mutta jos joku kysyy meiltä, miltä hän näytti, niin kaikilla tulee varmasti vain Johannes Korpijaakon kasvot mieleen, viisikko nauraa.
Kiven kova kohtalo mietityttää nuoria. Näytelmässä on myös karuja kohtauksia.
– Näyttää kauhealta, kun juopunut isä paiskaa Aleksiksen maahan. Tekee aina mieli kysyä Leevi-Eemeliltä, että sattuiko?
– Ei se satu, vaikka Aleksis siltä näyttääkin ja pitelee kättään, Mäki sanoo.
Näytelmän loppukohtaus on surullinen, mutta hellyttävä, nuoret sanovat.
Aleksiksen veljentytär Agnes on ainoa, joka jää setänsä rinnalle. Saaren mukaan Agnes on enkeli.
– Agnes hoitaa setäänsä lopussa ja on tämän tukena. Hän ei pelkää Aleksista.
– Myös meidän nykyajan ihmisten on ajateltava yksinäisiä mielenterveyspotilaita, nuoret näyttelijät muistuttavat.
Keskustelun kirjasi av
Samasta aiheesta
Pvm | Esitys | Näyttämö | |
---|---|---|---|
12.10.2024 klo 1300 | SEILI, (tuoksuton näytös) | Alvar-sali | Osta liput |
12.10.2024 klo 1800 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
18.10.2024 klo 1900 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
19.10.2024 klo 1300 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
19.10.2024 klo 1800 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
25.10.2024 klo 1700 | Teetä ja lämpiöelämää | Elissa-katsomo, numeroimaton | Osta liput |
25.10.2024 klo 1900 | SEILI, (tuoksuton näytös) | Alvar-sali | Osta liput |
26.10.2024 klo 1300 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
26.10.2024 klo 1800 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
29.10.2024 klo 1815 | Eikä yksikään pelastunut, teosesittely ja avoin harjoitus | Alvar-sali | Osta liput |
Vastaa