Blogi

Arvio: Aleksis Kivi eli hetken näyttämöllä

15.2.2016

Edesmenneen akateemikko Veijo Meren teksti on yhtä väkevää kuin oli kansalliskirjailijamme Aleksis Kivenkin. Meren kirjoittamassa näytelmässä elinaikanaan parjattu ja hyljeksitty kansalliskirjailija saa vihdoin suunvuoron. Meri kertoo näytelmässään Aleksis Kiven elämästä 17 kohtauksen kautta ja maalailee myös lavealla siveltimellä ajankuvaa 1860-luvun Suomesta taiteilijapiireineen ja poliitikkoineen.

Samuli Reunanen on sovittanut ja ohjannut Seinäjoen kaupunginteatterin suurelle näyttämölle elämänmakuisen ja symboliikkaa tulvivan näytelmän. Esitys on sanan, musiikin, liikkeen ja visuaalisuuden kauniin alkuvoimaista yhteistyötä.

Lavastaja Aili Ojalo on suunnitellut näyttämölle pelkistetyn ja puhtaan lavastuksen, jota Tomi Suovankosken valot ja videot täydentävät.

Esityksessä hyödynnetään väkevästi maailmankaikkeuden elementtejä. Tuli lepattaa koko ajan pienessä kamiinassa. Vedellä pestään muun muassa nälkään kuolleiden ruumiita. Näyttämön etualalla olevaa multakasaa käydään vähän väliä möyrimässä. Karmaisevan väkevässä loppukohtauksessa Aleksis Kivi teljetään pieneen saunaan, jonka ikkunaluukusta hänen mullantahrima kouransa sojottaa hätähuutona ihmisyyden puolesta.

Ohjaaja on ottanut rohkeasti esitykseen mukaan Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston lapsikuoron. Kuorotytöt eivät suinkaan seiso syrjässä tumput suorina, vaan he osallistuvat topakan aktiivisesti tarinan kerrontaan. Lapinlahden mielisairaalaan sijoittuvassa kohtauksessa kuorolaiset ovat valkoisiin puettuja potilaita, jotka leikkivät ilmasta pudonneilla valkoisilla linnunsulilla ja paukuttavat rytmiä kivenmurikoilla.

Nimiroolin tulkitseva Johannes Korpijaakko esittää vaivattoman uskottavasti kansalliskirjailijaa. Veijo Meren tekstissä tuodaan esille kirjailijan mielialan vaihtelut, tappelunnujakat sekä hulluuden ja humalanpuuskat. Korpijaakko elää ja kärsii näyttämöllä Aleksis Kiven lyhyen elämän.

Sari Jokelin esittää nasevan jämäkästi Charlotta Lönnqvistiä, jonka luota Aleksis löytää turvapaikan. Charlotan torpassa Aleksis kirjoitti keskeisen tuotantonsa. Myös kiistelty romaani Seitsemän veljestä piirtyi paperille Fanjunkarsin kamarissa ennen kuin kirjailijan mieli himmeni lopullisesti.

Esityksessä on lapsikuorolaisten lisäksi mukana nuoria miehiä, jotka tuovat raikkaan lisän tarinaan. Leevi-Eemeli Mäen tulkitsema nuori Aleksis on herkän vivahteikas roolityö.

Väliaikoineen lähes kolmituntinen näytelmä on katsojalle haastava kokemus. Ilmaisu on kuitenkin vahvaa ja esityksessä on useita aivan vavisuttavia hetkiä. Niiden takia massiivisen mittaiseksi venytetyn alkuosankin jaksaa katsoa.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko