1.10.2012
Seinäjokelaisen Törnävän koulun iltapäivätoiminnan Mun Juttu -kerholaiset haastattelivat näyttelijä Jani Johanssonia. Juttukerho on kulttuuriyhdistys Kurpitsan ja Seinäjoen kaupungin media- ja kulttuurikasvatus -hanke.
Jani Johansson on aloittanut kiinnityksensä Seinäjoen kaupunginteatterissa tänä syksynä, ja harjoittelee paraikaa kahta näytelmää. Riihimäeltä muuttaneelle näyttelijälle Seinäjoki on kuitenkin jo tuttu kaupunki, sillä hän on useina vuosina näytellyt Törnävän kesäteatterissa. Useimmat Mun Juttu -kerholaiset muistivat hänet viime kesän Peppi Pitkätossu -näytelmästä.
Kerholaisia kiinnosti monet näyttelijäntyöhön liittyvät asiat arkirutiineista suurimpiin pulman paikkoihin.
Kuinka näyttelijä esimerkiksi muistaa mennä näytöksiin? Millä tavalla näyttelijä muistaa repliikkinsä? Kuinka osaa näytellä, vaikka ei näe itseään? Mitä jos näyttelijältä putoaa housut? Entä voiko näyttelijäksi tulla, vaikka ei osaa napsuttaa sormiaan?
Näyttelijän työpäivä on kaksiosainen. Aamuisin on harjoituksia, illalla toiset harjoitukset tai esitys. Pelkät aamuharjoitukset ovat pituudeltaan kuin ekaluokkalaisen koulupäivät, neljä tuntia.
Iltaharjoituksissa vierähtää kolme ja puoli tuntia. Harjoituksia ja näytöksiä on kuutena päivänä viikossa ja esityksillä on tietyt, pysyvät ajankohdat. Rutiinit auttavat muistamaan koska täytyy mennä esitykseen.
– Eihän koululainenkaan unohda lähteä aamulla kouluun, tai iltapäivällä iltapäiväkerhoon, Johansson naurahtaa.
Repliikkien muistaminen vaatii kovasti harjoittelua, mutta näyttelijältä vaaditaan muutenkin hyvää muistia. On muun muassa muistettava mitä kohtauksissa tapahtuu, koska on oma vuoro astua näyttämölle ja mitkä vaatteet milloinkin pitää olla yllä.
Näyttelijä voi olla mukana useassa esityksessä samaan aikaan. Menevätkö näytelmien vuorosanat sekaisin?
– Eivät ne yleensä mene sekaisin. Kun roolivaatteet ja lavasteet ovat joka näytelmässä erilaiset, on helppo muistaa muutkin asiat. Joskus toki niinkin voi käydä. Kerran minun esimerkiksi piti sanoa ”isäsi rahoilla lompakkoni lihottaa tahdon”, mutta sanoinkin vahingossa ”isäsi lihoilla lompakkoni rahoittaa tahdon”. Pienen virheen myötä lauseen merkitys muuttui aika tavalla.
Tärkein henkilö näytelmiä tehdessä on ohjaaja. Ohjaaja muun muassa kertoo näyttelijälle, kuinka hänen tulee kohtauksissaan toimia.
Mistä tietää että näyttelee oikein, vaikka ei voi nähdä itseään?
– Näyttelijän täytyy vain luottaa siihen, että ohjaaja osaa arvioida näyttelemistä, ja antaa siitä palautetta, Jani sanoo.
Myös kuiskaaja on näyttelijälle tärkeä henkilö, etenkin harjoitteluvaiheessa. Jos näyttelijä unohtaa repliikin, hän napsuttaa sormiaan, jolloin kuiskaaja auttaa häntä.
Voiko tulla näyttelijäksi vaikka ei osaa napsuttaa sormiaan?
– Kyllä on monia näyttelijöitä jotka eivät osaa. Sitten täytyy vain sopia kuiskaajan kanssa joku toinen tapa, ölistä vaikka jollakin tavalla ja huitoa käsillään.
Esityksissä voi sattua ja tapahtua kaikenlaisia ennalta suunnittelemattomia kommelluksia. Joskus näyttelijä voi tulla vahingossa väärään kohtaukseen tai unohtaa tulla lavalle silloin kuin pitäisi, Johansson kertoo.
Entä jos näyttelijän housut putoavat?
– Silloin täytyy hankkia kunnolliset henkselit.
Johansson kertoo, että monet näyttelijät ovat huonoja hakemaan sairauslomaa, vaikka olisivat kipeänä. Joskus näyttelijä voi tulla töihin jopa vatsataudissa.
Mitä jos lavalla alkaa oksettaa?
– Sellaisiakin tilanteita on sattunut. Sitten täytyy vain näytellä ja juosta nopeasti kulisseihin oksentamaan.
Kerholaisia askarruttivat myös kysymykset siitä, mihin kaikkeen näyttelijän on työssään suostuttava. Täytyykö esimerkiksi vaatteet riisua esityksessä?
– Ohjaajan kanssa voi keskustella, että onko alastomuus aivan tarpeellista. Mutta kyllä olen näytellyt myös ilman vaatteita. Eräässä näytelmässä meillä oli vaatteiden alla alastomuuspuvut, Johansson kertoo.
Entä saako esityksessä riisua vaatteet?
– Jos siitä ei ole sovittu, ei saa.
Voiko joutua näyttelemään vaikka vessanpönttö päässä?
– Periaatteessa voi. Kummallisin asia mikä minulla on ollut päässä, on ollut raaka kala.
Entä likaiset bokserit?
– Likaiset bokserit? Ehkä sitten kun täytät kahdeksantoista, voit kirjoittaa näytelmän jossa näyttelijöiden täytyy näytellä likaiset bokserit päässä. Teatterissa voi tapahtua mitä vain, minkä kirjailija on kirjoittanut.
Jani Johanssonia haastattelivat Eero Ahola, Jemina Aittoniemi, Milja Fränti, Jimi Hakkola, Tuure Joensuu, Aarni Jokipii, Mikko Ketoja, Verneri Keisala, Nea Lahti, Aino Pajaniemi, Amanda Palo, Santeri Palonen, Meimi Pelander, Niklas Päällysaho, Miisa Saarnisto, Elias Suominen, Pablo Tohni, Mathias Koskela, Niklas Mäntynen ja Fiia Ojala.
Haastattelun pohjalta jutun kirjoitti Heidi Kurtti.
Pvm | Esitys | Näyttämö | |
---|---|---|---|
13.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
14.02.2025 klo 1200 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1800 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
14.02.2025 klo 1815 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1300 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
15.02.2025 klo 1315 | Piina | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1815 | Piina, K-18 | Elissa-Studio | Osta liput |
15.02.2025 klo 1900 | Club For Five 25 v -kiertue | Alvar-sali | Osta liput |
19.02.2025 klo 1800 | Veljeni Leijonamieli, Ensi-ilta | Alvar-sali | Osta liput |
20.02.2025 klo 1800 | Veljeni Leijonamieli | Alvar-sali | Osta liput |
Vastaa