Blogi

Sohvakriitikolta: Ronja ryövärintytär muistuttaa, ettei elämää tule pelätä

2.4.2024

Ronja ryövärintytär -näytelmän Ronja (Kaisla Ollila) ja Loviisa-äiti (Natalil Lintala). Kuva: Jukka Kontkanen

Astrid Lindgrenin rakastetusta sadusta tehty näytelmä Ronja ryövärintytär nähdään Seinäjoen kaupunginteatterin päälavalla keväällä 2024. Ronjan tarina on varmasti tuttu näytelmää katsomaan tuleville ja jokainen katsoja lienee samaa mieltä, että sai näytelmästä irti juuri sen kokemuksen, mitä tulikin hakemaan. Näytelmän uskollisuus Lindgrenin alkuperäisteokselle antaa tunteen, että maailmassa on jotain pysyvää ja turvallista: on ihanaa seurata Ronjan kasvua ja maailmaan tutustumista, kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja matkaan mahtuu kyllä jännitystä ja vaaranhetkiäkin, mutta sillä lailla, ettei liiaksi pääse pelottamaan. Ronjan matkassa oppii, että kaikesta on mahdollista selvitä. 

Me kaikki ihastuimme Kaisla Ollilaan Ronjana. Voisiko suloisempaa ja reippaampaa Ronjaa ollakaan!

Seuranani näytöksessä oli kaksi 12-vuotiasta, joista toinen oli näytelmän päähahmon kaima. Kuudesluokkalaisiin näytelmä vetosi, vaikka tytöt pohtivatkin jälkikäteen, että ehkä varsinaisesti heitä nuoremmat tykkäävät näytelmästä vielä enemmän. Itse uskon vahvasti, että Ronja vetoaa kaikenikäisiin, tarinassa kun on monia eri tasoja. Kakkiaiset (Jani Johansson ja Mia Vuorela) naurattivat tyttöjä ja Loviisan puvustusta ihailtiin kotimatkalla autossa. Sanni Lehdon Ajattara oli koettu jännittäväksi, vähän kuin Bellatrix Harry Potterissa.

Me kaikki ihastuimme Kaisla Ollilaan Ronjana. Voisiko suloisempaa ja reippaampaa Ronjaa ollakaan! Ollila tavoitti ihanasti Ronjan lapsenomaisuuden ja eli näyttämöllä kasvun pikkutytöstä esiteiniksi. Ollila ja Jussi Lukács Birkinä tavoittivat tuon ikävaiheen ilmaisussaan niin aidosti, että äiti-ihmistä hymyilytti. Muutenkin oli ihana seurata kaikkia näyttelijöitä työssään, sillä vaikutti, että he kaikki nauttivat Ronjan tekemisestä. Jukka Puronlahti Matiaksena oli valloittava ja fyysisyydessään teki valtavan kontrastin Puronlahden toiseen isähahmoon tällä kaudella, Ennen lintuja -näytelmän vähäeleiseen isään. Näyttelijöiden ilottelua seuratessa mielessä kävi, että raskaiden teemojen rinnalle varmasti kaivataankin pirskahtelevaa kevätiloa, ja että Ronjaa rakastetaan varmasti niin lavalla kuin katsomossakin yhtä paljon.

Annan pisteet myös koko sille tiimille, joka on rakentanut ja suunnitellut Ronjan visuaalisen ilmeen lavastuksen, puvustuksen ja äänimaailman suhteen. Ronjan maailma näytti juuri siltä kuin sen kuuluukin näyttää. On näytelmiä, joiden sovitukselta kaipaa uusia näkökulmia ja asetelman muutoksia. Ronjalta taas kaipaa juuri Lindgrenin sadun tuttua tunnelmaa ja kollektiivista fantasianostalgiaa ja ne oli saatu rakennettua Seinäjoen kaupunginteatterin lavalle kiitettävän arvoisesti.

Seinäjoen kaupunginteatterilla on ilmiömäinen taito elää näytelmävalintojensa kanssa ajan hermoilla. Netflixin Wednesday-sarja toi varmasti katsojia The Addams Familylle ja nyt Netflix on tuonut kotikatsomoihin myös Ronja ryövärintyttären. Näin tarjoutuu loistava tilaisuus käydä keskustelua seurueen kesken, miten tarina muuntautuu kirjasta näyttämölle ja tv-sarjaksi, mitkä asiat muuttuvat, mitkä pysyvät, miten varmistetaan, että oleellinen säilyy. Oli formaatti mikä hyvänsä, varmaa on että Ronja jatkaa uusien sukupolvien hurmaamista ja tuo kaaokseen hetkeksi viisautta.

TARU LAAKSONEN 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2023−2024

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.