Väliaika

Blogi

Blogiarvio: Ronja on hurjan rohkea kasvutarina

15.3.2024

Ronja ryövärintytär on järisyttävä teatterikokemus. Suurelle näyttämölle vyörytetään Astrid Lindgrenin viisas tarina keskenään riitelevistä ryövärisuvuista hurjan visuaalisena tykityksenä.

Juho Lindströmin suunnittelemat lavasteet tuovat katsojan ihailtavaksi salaman kahtia räjäyttäneen jyhkeän Matiaksenlinnan. Näkymää täydennetään satumaisen upeilla kuvaseinillä, videoilla, valoilla ja äänimaailmalla.

Utuinen metsä, ryöppyävä koski ja pelottava taivaanvahvuus raatelevine ajattarineen valahtavat katsojan eteen kuin elokuvana. Valoilla luodaan metsään hämyistä ja rauhoittavaa tunnelmointia mutta myös goottihenkistä kauhua.

Pukusuunnittelija Leena Rintala räväyttää kerrassaan upean asukokoelman katsojan ihasteltavaksi. Ryövärien puvut on saatu tyylillisesti yhtenäisiksi maanläheisiä värisävyjä käyttäen. Silti jokainen puku korostaa kantajansa luonnetta ja ominaispiirteitä.

Kalju-Pietu raahustaa harmaissa rääsyissään. Matias komeilee ylväänä kiltissään. Borkan puku on uhkea kuin hovimiehellä. Loviisan violetit sävyt kertovat henkisestä vahvuudesta. Ronjan mekko on pirskahtelevan keltainen. Birkin hailakansininen asu alleviivaa pojan käytännöllisyyttä ja luotettavuutta.

Lapset tekevät omat valintansa

Lindgrenin Ronja ryövärintytär on Romeo ja Julia -tarina. Keskenään nokittelevien sukujen lapset eivät saisi kiinnostua toisistaan. Eteenpäin on kuitenkin elämän mieli. Ronja ja Birk haluavat kääntää uuden lehden elämässään. Mahtipontiset isät saavat jäädä kukkoilemaan keskenään.

Kaisla Ollilan Ronja ja Jussi Lukácsin Birk ovat neuvokkaita nuoria. Heillä on kiihkeä elämänjano, eivätkä he halua jatkaa isiensä epävarmaa ryövärinelämää. Nuorten näyttelijöiden tulkinta on riehakkaan tuoretta ja uskottavaa.

Jukka Puronlahti pääsee oikein kunnolla revittelemään ylpeän isä-Matiaksen roolissa. Puronlahden rosvopäälliköstä löytyy myös herkkyyttä ja sovinnonhalua.

Natalil Lintala on vahva Ronjan äiti Loviisa. Hän tulkitsee kauniisti Susilaulun. Timo Luoma tekee Kalju-Pietusta vivahteikkaasti ja täyteläisesti yhteisön viisaan henkisen johtajan.

Näyttelijäjoukko muuntuu näppärästi partojen ja peruukkien avulla milloin rosvoiksi milloin männiäisiksi ja kakkiaisiksi. Sanni Lehto heiluu pelottavan Ajattaran mustassa puvussa.

Jani Johanssonin ja Mia Vuorelan ihastuttava kakkiaispariskunta irrottaa katsomosta hersyvät naurut.

Hienosti rytmitetty esitys kantaa

Ohjaaja Pauliina Salonius on tehnyt laatutyötä. Ronja ryövärintytär on hienosti rytmitetty esitys. Näyttelijöistä on saatu irti kaikki mahdollinen. Hahmoihin heittäytyminen on hurjaa. Nopeat roolivaihdot sujuvat näppärästi. Koreografi Jyri Numminen liikuttelee yhdentoista hengen seuruetta joustavasti tilanteesta toiseen.

Vahvan draaman viesti tulee katsojalle selväksi. Nuoret vievät elämää eteenpäin. Yhteistyöllä ja veljeydellä saa aikaan enemmän kuin turhalla nokittelulla. Jokaisella on mahdollisuus muutokseen.

Esityksen loppu tulee yllättäen. Katsojalle tulee mieleen, että tätä haluaisin vielä lisää.

Ronja ryövärintytär on koko perheen näytelmä. Tarinalla on annettavaa kaikenikäisille, meille aikuisillekin.

RAIMO HAUTANEN 
kriitikko