Blogi

Sohvakriitikolta: Onko se toi vai toi, eiku toi se on, eiku…

29.11.2024

Yksi toisensa jälkeen takan reunuksella olevista patsaista katoaa ja vieraille käy huonosti, kirjoittaa Kirsi Hynnilä sohvakriitikkoarviossaan Eikä yksikään pelastunut -näytelmästä. Kuva Jukka Kontkanen

Mutta kuka onkaan loppujen lopuksi murhaaja? Agatha Christien varmasti lähes kaikkien tuntemaan 1939 kirjoittamaan tarinaan Eikä yksikään pelastunut perustuva trilleri pitää jännityksessä loppuun saakka.

Pekka Laasonen on ohjannut tarinan etenemään hienosti – tosin alkuun ehkä hieman liian verkkaisesti. Itse olisin kaivannut alkupuolella hieman ripeämpää etenemistä, mutta kun tarina pääsi kunnolla vauhtiin, niin kokonaisuutena näytelmästä ei voi sanoa muuta kuin että se on kaikin puolin loistava. Teemu Loikas on loihtinut upean, kartanomaisen lavastuksen, joka sopii tarinaan todella hyvin. Kuten aina, lavastus on upea, mutta hieman olisin kaivannut lavastuksen vaihtumista jossain kohtaa. Mutta toisaalta tarina sijoittuu niin vahvasti kartanon saliin, että miljöön pitäytyminen salissa saattoi olla kuitenkin paras vaihtoehto. Puvustajat Leena Rintalan johdolla ovat onnistuneet jälleen kerran loihtimaan upeat tarinaan, ajankohtaan ja paikkaan sopivat asut.

Tarina sijoittuu Englannissa sijaitsevaan saareen Devonin rannikolla, jonne kymmenen toisilleen tuntematonta henkilöä on saatu huijattua vieraaksi. Heti alkuun kaikkien kuullen heitä jokaista syytetään osallisuudesta jonkun kuolemaan, mutta kuka onkaan saaressa mukana oleva murhaaja?

”Kävi kymmenen pientä sotilaspoikaa yhdessä pöytähän…” Yksi toisensa jälkeen takan reunuksella olevista patsaista katoaa ja vieraille käy huonosti. Jokainen katsoja pohtii varmasti kuumeisesti, onko se toi vai toi, toi se on eiku… Tarinaa viedään eteenpäin mainiosti ja varmasti jokainen katsoja on jossain kohtaa varma murhaajasta, mutta osuuko veikkaus sittenkään oikeaan? Itse olin yhdessä hetkessä täysin varma, mutta epäillylleni kävikin huonosti… vai kävikö sittenkään?

Näyttelijävalinnat ovat osuneet erittäin hyvin maaliin ja kukin näyttelijä sopii rooliinsa loistavasti. Jokainen näyttelijä ansaitsisi erityismaininnan, mutta nostan tässä esiin elokuussa Seinäjoen kaupunginteatteriin kiinnitetyt uudet näyttelijät, Kristiina Karhun ja Tomi Turusen ja heidän loistavat roolisuorituksensa Vera Claythornena ja Philip Lombardina. Itse pidin myös kaupunginteatterin ”konkarin”, Esa Ahosen suorituksesta Sir Lawrence Wargravena. Tarinahan perustuu lastenloruun, joten Nuno Rintamäenpään laulamana loru sopii loistavasti mukaan.

Vaikka näytelmä on pitkä, väliajan kanssa yli kaksi tuntia ja vaikka alku olikin mielestäni verkkainen, viihdyin kuitenkin joka minuutin ja kuten aina, uppouduin tarinaan täysin. Mutta kuka onkaan murhaaja? Se täytyy jokaisen käydä itse arvaamassa tai hämmästymässä! Sillä lopuksi “…ei jäljellä yhtäkään.”

KIRSI HYNNILÄ 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2024-2025 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.