Blogi

Blogiarvio: Lastenlorusta murhamysteerin runko

13.11.2024

Kristiina Karhu, Jani Johansson ja Esa Ahonen lastenlorun ja sotilaspoikapatsaiden äärellä.

Eikä yksikään pelastunut on Agatha Christien vuonna 1939 julkaisema rikosromaani. Tässä Christien klassikossa ei ole varsinaista salapoliisia, joka selvittäisi murhamysteeriä.

Kymmenen erilaisista elämänpiireistä lähtöisin olevaa henkilöä on saanut mystiseltä herra Owenilta kutsun saapua ylelliseen taloon, joka on rakennettu Devonin rannikolla sijaitsevalle saarelle. Kaikki ovat toisilleen vieraita, eikä herra Oweniakaan tunne kukaan.

Talon olohuoneen takan reunalla on kymmentä pientä sotilaspoikaa esittävä patsasrivistö. Patsaita on yhtä monta kuin talossa on väkeä. Takan vieressä seinällä on kehystettynä vanha lastenloru, joka kertoo, kuinka yksi pieni sotilaspoika toisensa jälkeen kuolee.

Jännitys tiivistyy 
suljetussa tilassa

Vieraita palvelee Rogersin pariskunta, joiden nahkoihin Mia Vuorela ja Jukka Puronlahti solahtavat. Pienistä vinkeistä huomaa, että palvelijoiden kohtelias perusilme on vain harjoiteltu naamio.

Saarelle kokoontunut yhteisö huomaa pian, että heitä murhataan. Yksi toisensa jälkeen tippuu pelistä. Samaa vauhtia alkaa patsaita hävitä takanreunalta.

Alkaa vimmattu syyttely. Ensin etsitään ulkopuolista tappajaa, mutta lopulta tajutaan, että murhaaja onkin yksi joukosta. Saaren eristyneisyys tuo tilanteeseen oman kammottavan lisänsä.

Tarinan kaikki roolivalinnat osuvat nappiin. Jani Johansson on koomisiakin piirteitä omaava entinen poliisi. Jussi Lampi maalaa uskottavan kuvan dementoituneesta kenraalista. Mari Pöytälaakso on julma ja tekopyhä Emily Brent.

Anthony Marston on nopealla autollaan kerskaileva nuori mies. Jussi Jätinvuori tulkitsee oivallisesti itsevarman keikarin roolin.

Esa Ahosen ponteva tuomari on vahvasti rakennettu roolihahmo. Mika Piispan tohtori on uskottavan ristiriitainen tyyppi. Tomi Turunen rakentaa vahvasti moni-ilmeisen Lombardin roolin. Kristiina Karhun Vera on intohimoisesti ja vivahteikkaasti tehty väkevä roolityö.

Upea art deco -lavastus

Tapahtumapaikkana on rikkaan miehen hulppea talo. Olohuoneen merelle avautuvat ikkunapuitteet, sohva ja nojatuolit henkivät art decoa. Teemu Loikas on onnistunut lavastussuunnittelussaan tavoittamaan ajan hengen. Pukusuunnittelija Leena Rintalan pohtimat asut kertovat kantajansa luonteesta ja yhteiskuntaluokasta.

Näyttämökuvan täydentävät Lauri Virkkalan valot ja videot sekä Sami Lustin äänet. Ankarat meren tyrskyt ovat vahvasti läsnä videon muodossa. Nuno Rintamäenpään laulama lastenloru on herkän karmeaa kuultavaa.

Ohjaaja Pekka Laasonen pitäytyy joukkoineen tiiviisti ja tyylikkäästi Christien tekstin tarkassa tulkinnassa. Ihmisluonteen kummallisuudet ja elämän oudot sattumukset tekevät tarinasta jännittävän. Halpahintaisia kauhuefektejä ei tarvita. Piinaava tilanne luo kauhun.

RAIMO HAUTANEN
kriitikko