Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: Miksi olla normaali, kun voi olla kuin Wednesday tai Pugsley?

1.3.2023

The Addams Family –musikaali on täynnä tanssia, laulua ja tunteita. Se on irtiotto uuteen maailmaan. Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijät ovat monilahjakkaita. Sain vain ihailla kuinka kauniisti he laulavat ja tanssivat ja tietenkin näyttelevät. Rakkaus musikaaleihin vain kasvoi.  

Musikaali sai miettimään mikä määritellään normaaliksi? Onko normaalia kuljettaa erilaisia myrkkyjä rattaissa? Onko normaalia rakastua kuuhun? Se selviää vain Addams-musikaalissa.  

Näytelmä sisältää mitä hienompia roolihahmoja ja minun suosikikseni nousi heti ensimmäisenä Wednesdayn pikkuveli Pugsley Addams (Jussi Jätinvuori) ja ihanan sekaisin oleva Wednesdayn mumma (Mari Pöytälaakso). Näiden hahmojen hulluus ja persoonien kummallisuus olivat niin ihania, ettei heitä voinut muuta kuin rakastaa. Näyttelijät toivat lavalla esille jokaisen tunteen ja niiden upean vuoristoradan. Pugsley ja Mumma olivat sisältä välittäviä, mutta silti ihanan sekaisin. Jokainen näytelmän hahmo oli oma ihana persoonansa, jolla oli omat salaisuutensa ja kummalliset puolensa. He reagoivat omalla tavallaan kaikkeen: joku järkyttyy ja toinen nauraakin hysteerisesti. Näytelmä oli yllätyksiä täynnä – kiitos ihanat roolihahmot ja niiden näyttelijät!

Musikaali ei olisi mitään ilman tarinan ihania esiäitejä. He eivät ole vain taustatanssijoita ja -laulajia, jotka näyttävät samalta ja elehtivät samalla tavalla. Jokainen heistä on oma yksilönsä eri vuosisadalta. Historian rakastajana oli hauskaa yrittää keksiä, miltä ajalta kukakin esiäiti oli. Näytelmän voisi mennä katsomaan toistamiseen vain keskittyäkseen heidän kujeisiinsa.

Vaatteiden ja muodin rakastajana puvut huomioni saavat aina ja tässä näytelmässä ne näyttivät upeilta. Roolivaatteet toimivat yks´ yhteen hahmojen persoonan kanssa.  

Sain tammikuussa upean etuoikeuden viettää lukiojob-päiväni kaupunginteatterilla ja seurasin kokonaisen päivän näytelmän harjoituksia. Sain tavata näyttelijät hahmojen takana ja huomata kuinka ihania ihmisiä teatteri on täynnä. Sain myös jutella näytelmän ohjaajan Jermo Grundströmin ja koreografin Jyri Nummisen kanssa ja nähdä näytelmän heidän näkökulmastaan. Molemmat korostivat haluavansa tuoda liikkein esille kunkin roolihahmon ja sen, mitä hahmot ajattelevat toisen hahmon tekemisestä. Tässä näyttelijät onnistuivat ja kaikki hahmot ovat omanlaisiaan. Jäin innolla odottamaan, miten näytelmä on muuttunut kuukauden aikana – ja muutoksia oli tapahtunut. Hienointa oli nähdä, miten pienet pulmatkin oli pystytty selvittämään. 

Lavastus oli upea läpi näytelmän. Harjoitusvaiheessa Numminen pohti, miten ratkaista isojen lavasteiden vaihdot sujuvasti tanssin tahdissa. Näytelmää katsoessani en edes ehtinyt huomata, kun lavasteet olivat jo soljuneet kauniisti toisiin ja tanssi jatkui. Tiesin silloin, että täällä on töissä oikeita ammattilaisia. 

Minusta on aina ilo nähdä, kun animaatiota ja videoita yhdistetään näytelmään ja miten valoilla leikitellään. Ne tuovat oman erityisen lisänsä tähänkin esitykseen. Lavastuksessa on myös käytetty lattian eri korkeustasoja. Lava on otettu kunnolla käyttöön ja siihen rakastuu. Addams-musikaalissa kaikki toimii ja vaihdot ovat hienoja. Koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja siksi oli ihanaa tulla yllätetyksi aina uudelleen.

HANNA RINTALA 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2022–2023

---

 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.