Blogi

Blogiarvio: Mustaa huumoria harmaalla siveltimellä

23.2.2023

Seinäjoen kaupunginteatterin vauhdikas ja musiikkipitoinen The Addams Family on visuaalisten yksityiskohtien räjähtelevä runsaudensarvi, kirjoittaa Raimo Hautanen blogiarviossaan. Kuva: Jukka Kontkanen

Addamsin perheessä outous on normaalia. Perhe asustaa New Yorkissa keskellä Central Parkia oudossa talossa. Edesmenneet, haudasta nousseet sukulaiset hiippailevat kotoisasti osana perheen arkea.

Addamsien karun ja karmean ulkokuoren alla sykkii kuitenkin intohimoinen ja rakastava sydän. Lähimmistä välitetään, vaikka se osoitettaisiin antamalla pikkuveljelle sähköiskuja tai venyttämällä tätä kidutuspenkissä.

Normaalin käsitteen pohtiminen on tarinan kantava juoni. Normaalijakauman eli Gaussin käyrän mukaan oudotkin voivat olla normaaleja. Kunhan heitä ei ole liikaa.

…ulkokuoren alla sykkii kuitenkin intohimoinen ja rakastava sydän. 

Addamsien tytär Wednesday rakastuu tavallisen perheen Lucas-poikaan. Tulossa on Lucasin ja hänen vanhempiensa ensivierailu Addamsien talossa. Katastrofin mustat pilvet törmäävät, jyrisevät ja salamoivat päivän yllä.
-Hämähäkin normaali on kärpäselle kauhistus, muistuttaa äiti Morticia.

Seinäjoen kaupunginteatterin vauhdikas ja musiikkipitoinen The Addams Family on visuaalisten yksityiskohtien räjähtelevä runsaudensarvi. Esityksestä löytyy pari tusinaa musikaalinumeroa ja sähäköitä tanssikohtauksia. Hannu Raja-ahon valosuunnittelu, Riku Metsä-Ketelän äänisuunnittelu ja Toni Haarasen suunnittelemat videoinstallaatiot limittyvät ja lomittuvat huikeaksi näkykokonaisuudeksi. Katsoja löytää aina vaan uusia ja näppäriä yksityiskohtia.

Riikka Aurasmaa on suunnitellut musikaalikomedian asut ja lavastuksen. Puvustuksessa on otettu käyttöön kaikki viisikymmentä harmaan sävyä. Addamsin talossa ei sallita muita värejä kuin mustaa ja harmaata.

Sukulaisvainajat ovat sonnustautuneet eri aikakausien pukuihin. Hahmogalleriassa voisivat olla niin Marie Antoinette kuin Marilyn Monroekin.

Lavastus käyttää kauhutarinoista tuttuja elementtejä hautakivistä kammottaviin mustiin puunrunkoihin. Ratkaisut ovat nokkelia ja toimivia.

Loppuun hiottua näyttämötyötä

Näyttelijäsuoritukset ovat huikeita. Esa Ahonen sädehtii ja laulaa nautittavasti Gomezin roolissa. Mia Vuorela on väkevästi hänen intohimoisen kolkko vaimonsa Morticia. Sanni Lehto tekee timantisti Wednesdayn kaksijakoisen roolin.

Jussi Jätinvuori on ihastuttavan karmea pikkuveli Pugsley. Jani Johansson tekee Fester-sedän osasta pienillä keinoilla vivahteikkaan. Mari Pöytälaakso on naamioitu niin loistavasti Mummaksi, että piti oikein käsiohjelmasta katsoa, kuka tuo kammotus on.

Heikki Vainionpää ja Hanna Kaila suhahtivat riehakkaasti Beinekenin pariskunnan osiin. Tuiki tavalliset Mal ja Alice löytävät Addams-vierailulla kadonneen nuoruutensa. Antti LJ Pääkkösen Lucas on raikas roolityö. Henna Sormusella on monta näppärästi tehtyä pikkuroolia. Jukka Puronlahti örähtelee zombie Lurchina.

The Addams Family oli jo ensi-illassa kypsä taideteos. Ohjaaja Jermo Grundström ja koreografi Jyri Numminen olivat hioneet näyttelijöistä ja kymmenen hengen ensemblesta tiiviin ja yhtenäisen tulkitsijajoukon.

Musikaalikomedia The Addams Family maalaa mustalla huumorilla ja monimielisyydellä teatterin ikuisia aiheita. Nuorten rakkautta ja erilaisten sukujen yhteentörmäystä käsiteltiin jo antiikin draamoissa.

Nykymedian uutisoinnista voisi puolestaan päätellä, että Addamsin perheet ovat aika yleisiä.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko