Väliaika

Blogi

BLOGIARVIO: Vaahtokarkkeja Olympos-vuorella

9.7.2023

Maailman kehnoimpiin ja oudoimpiin kuuluva elokuva voi osaavissa käsissä jalostua hauskaksi musikaaliksi. Törnävän kesäteatterin Xanadu on tästä mainio esimerkki.

Edesmennyt Olivia Newton-John tähditti vuonna 1980 ilmestynyttä elokuvaa. Filmi jäi suurelta yleisöltä unohduksiin, mutta pysytteli alan friikkien suosiossa. Vuonna 2007 Xanadu heräsi henkiin musikaalin muodossa Broadwayllä.

Törnävän kesäteatterin musikaali on visuaalinen ilotulitus. Timjami Varamäen suunnittelemat puvut kimaltelevat sateenkaaren kaikissa väreissä. On harsoa, sulkaa, hörsöä ja glitteriä. Yleisön riemuksi näyttämöllä lennetään Pegasos-ratsulla, ja siellä kopsuttelee myös hellyttävä Kentauri.

Koreografi Jyri Numminen on ohjannut lavalle monenlaista tanssia ja steppiä. Vauhdikkailla vaihdoilla katsojat hemaistaan.

Juho Lindströmin suunnittelema lavastusseinämä on käytännöllinen ja kaunis. Maan tasalla uinuu nykyajan kaupunkeja valoineen. Ylhäällä vaaleanpunaisten vaahtokarkkipilvien keskellä kohoaa Olympos-vuori, jossa kreikkalaisen mytologian jumalat asustavat.

Musikaalin tapahtumista tulee mieleen uutisotsikot. Keskenään riitelevät jumaluudet muistuttavat hallitusneuvotteluja ja uuden konklaavin kivisiä alkupolkuja.

Tarinan sankari piirustaa jumalankuvia seinään. Hän on kuin graffitinsa kimpussa hääräävä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. Ajan hermolla siis eletään taiteessakin.

Jumalatar rakastuu tavikseen

Xanadussa jumalatar Kleio rakastuu tavalliseen hörhöön eli Sonny Maloneen. Onnellisen lopun esteenä ovat Kleion kateelliset sisaret, jotka punovat myrkyllisiä juoniaan lemmenparin tielle.

Katsoja saa Xanadun myötä tiukan tietopaketin kreikkalaisista jumaltaruista. Musikaali pelaa perustunteilla, joita ovat kosto ja kateus mutta myös kaiken voittava rakkaus.

Upeat Natalil Lintala ja Mikael Saari laulavat ja näyttelevät komeasti lemmenparia. Antti Reini vakuuttaa jyristen Danny Maquiren ja hurjan ylijumala Zeuksen kaksoisrooleissa.

Annina Rubinsteinilla, Eeva Markkisella, Ville Mäkisellä, Katriina Sinisalolla, Hely Nylundilla ja Jyri Nummisella on jokaisella vähintään tuplaroolit. Jokainen tekee hahmoistaan omaperäisiä ja hauskoja. Näyttelijät ovat lisäksi taitavia laulajia, mikä tekee esityksestä erityisen nautittavaa.

Jumalsiskokset erotellaan toisistaan erivärisillä puvuilla. Neljä seireeniä koikkelehtii pelottavan mustissa asuissa.

Nasevaa sanailua ja lempeää ironiaa

Xanadun suomentaja on kielinero Mikko Koivusalo. Hänestä on tullut Seinäjoen kaupunginteatterin hovisanoittaja. Kesäteatteriesitysten suomennokset ja teatterin monet revyyt ovat Koivusalon osaavasta kynästä lähtöisin.

Musikaalin lohkaisuissa sanaillaan nasevasti ja pannaan teatteria, taidetta ja luovuutta lempeästi alta lipan. Itseironia istuu hyvin ainakin pohjalaisiin, vaikka mitä muuta väitettäisiin.

Ohjaaja Pauliina Salonius on ottanut käyttöön draaman kaikki kommervenkit. Mahtipontisilla eleillä ja ylinäyttelemisellä tuodaan esiin jumaluutta. Upea käkätys paljastaa heidän inhimilliset puolensa.

Jumalainen popmusikaali Xanadu on tarkkaan mietitty, mutta rennolta näyttävä kokonaisuus. Ohjaaja Salonius on tiennyt mitä tahtoo. Tämä näkyy laadukkaassa lopputuloksessa.

RAIMO HAUTANEN
teatterikriitikko