Blogi

BLOGIARVIO: Anarkistinen Peppi välittää ystävistään

19.4.2021

Eeva Markkinen (vas.), Jussi Jätinvuori ja Henna Sormunen. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Seinäjoen kaupunginteatterin Peppi Pitkätossu on lavastukseltaan ja puvustukseltaan täysin muuta kuin odottaisi. Poissa ovat elokuvien unelias ruotsalainen pikkukaupunki ja sen hillityt asukkaat. Lavastaja Juho Lindström ja pukusuunnittelija Riikka Aurasmaa ovat loihtineet näyttämölle salaperäisen, värikylläisen, yllättävän ja anarkistisen maailman. Kiehtovan, pelkistetyn ja toimivan näyttämökuvan maalaamisessa on ollut vain mielikuvitus rajana.

Pepin talo Huvikumpu näkyy taustalla fasadina, mutta koostuu sisältä lasten puisista rakennuskuutioista, joiden sivuilla on numeroita, kirjaimia ja opettavaisia kuvia. Niistä on pinottu tarvittavat kalusteet, joiden päällä pomppien Peppi kiipeää jopa katolle. Kaikki turha on karsittu pois, ja näyttelijöillä on tilaa temmeltää.

Rouva Ryöppyvaara on edustaa sosiaalitätinä järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Mia Vuorela tulkitsee topakan ilmeikkäästi sosiaalitädin moniulotteisen roolin. Hänen hahmonsa on puvun avulla venytetty groteskeihin mittoihin ja muotoihin. Rouvan tukkalaitekin keinuu ja kieppuu hurjan pinkkinä kekona.

Eipä olisi uskonut, että poliiseistakin saadaan jo asujen perusteella näin hauskoja. Univormujen valkoiset koristenauhat kertautuvat poliisien vaaleina hiuspehkoina. Mari Pöytälaakson Jeppe ja Ville Orttenvuoren Juppe ovat monisärmäisiä virkamiehiä. Kivaa keskinäistä tunteen paloakin on heidän parityöskentelyynsä saatu.

Jani Johansson venyy monikasvona useaan rooliin. Hän on ilmeikäs herra opettaja ja ponteva sirkustirehtööri, jonka sanasutkautukset ovat Folke Rundqvistille sukua. Rouva Mielosena Johansson naurattaa katsojaa loputtomasti.

Esa Ahonen, Heikki Vainionpää ja Ville Orttenvuori tulkitsevat taitavasti lukuisia hahmoja. Erityisen hauskaa on seurata näitä herroja ilmeikkäinä koululaisina. Vainionpään kapteeni Pitkätossun hahmossa on jämäkkyyttä ja isällistä lämpöä. Orttenvuoren voimamies on täyteläinen roolityö.

Pepiksi on valittu Henna Sormunen, joka on liikunnallinen, raikas ja särmikäs ihmetyttö. Sormunen laulaa upeasti ja tarttuvasti. Eeva Markkinen ja Jussi Jätinvuori solahtavat Annikan ja Tommin nahkoihin sulavasti. Lapsiroolien tulkitseminen on luontevaa ja aitoa. Tosin Anu Hälvän ohjauksessa kaikki roolit ovat samanarvoisia eli yllättäviä ja lämmöllä rakennettuja.

Koreografi Jyri Numminen on löytänyt näyttelijöiden kanssa jokaiselle hahmolle omintakeisen tavan liikkua ja ilmaista. Esityksen musiikista vastaa nelihenkinen aito orkesteri kapellimestari Timo Ristilän johdolla.

Peppi-näytelmästä riittää koululaisille ja vähän nuoremmillekin runsaasti pohdittavaa. Kiusaajille muistutetaan, että jos on vahva, pitää olla myös kiltti. Aikuisetkin voisivat muistaa, että ystäviin voi aina luottaa.

Katsoin Peppi Pitkätossun ensimmäisen ensi-illan viime keväänä ja nyt sitten striimiesityksenä. Aika hyvin esitys välittyy läppärin ruudultakin, mutta mikään ei korvaa aitoa teatterikokemusta. Tärkein eli näyttelijän läsnäolo jää lasin taakse.

RAIMO HAUTANEN 
taidekriitikko