Tiedotteet

Mittasuhteilla leikittelevä komedia on herkkua niin katsojille kuin näyttelijöillekin

3.11.2022

Groan Ups – Komedia kypsymisestä -näytelmässä tavataan samat hahmot eri ikäisinä. Heitä esittävät Antti LJ Pääkkönen (vas.), Katriina Sinisalo, Mari Pöytälaakso, Mika Piispa ja Jani Johansson. Kuva: Jukka Kontkanen ja Emilia Boulevard

Riehakas näytelmä aikuiseksi kasvamisesta pohtii koskettavasti mitä aikuisuus oikein on? Lontoon uusin komediahitti Groan Ups – Komedia kypsymisestä saa Suomen kantaesityksensä ensi viikolla Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Näytelmä, joka menee pieleen ja Tämä on ryöstö! –komedioiden tekijät, Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields ovat brittiläinen koomiikkokolmikko, joiden kirjoittamat näytelmät hurmaavat maailmanlaajuisesti. Vuonna 2019 Lontoon West Endissä kantaesitetty, Mikko Koivusalon suomentama Groan Ups – Komedia kypsymisestä seuraa viittä luokkakaverusta ja sitä, miten näiden väliset suhteet muuttuvat vuosien mittaan.

Suomen ensiesityksen Seinäjoen kaupunginteatteriin ohjaava Olka Horila ylistää kirjoittajakolmikkoa.
– En ole ennen ohjannut heidän näytelmiään, mutta olen nähnyt muun muassa Näytelmä, joka menee pieleen -komedian alkuperäiskokoonpanon esittämänä Lontoossa. Minulla oli mieletöntä tuuria matkassa. Tutkin, mitä esityksiä olisi tarjolla, näin heidän videonsa Youtubessa ja päättelin, että tämä voisi olla hyvä. Silloin ryhmän salit olivat vielä pieniä, katsojia vähän ja liputkin olivat halpoja.
Kirjoittajat ovat itsekin näyttelijöitä.
– Se näkyy heidän näytelmissään. Komedioissa on paljon näyteltävää – ne ovat suorastaan karkkia näyttelijöille, ja siten myös katsojille, kuvailee Horila, itsekin Teatterikorkeakoulusta valmistunut näyttelijä.

Tarinan päähenkilöt nähdään sekä 7, 15 että 40-vuotiaina. Ovatko he tunnistettavia eri-ikäisinä?
– Näytelmä on rakennettu niin, että toisiinsa vertautuvia kohtauksia eri ikävaiheissa on paljon. On hauskaa havaita, miten seitsemävuotiaan tunnistaa nelikymppisenäkin samaksi ihmiseksi.
Roolihenkilöiden logiikka on Horilalle ohjaajana tärkeää.
– Vaikka kyseessä on komedia, jossa reagoidaan isosti, on oltava jokin logiikka, miten hahmot reagoivat, että katsojat ymmärtäisivät, miksi kukin toimii, kuten toimii. 
Karikatyyriset hahmot ovat hyvin tunnistettavia.
– 9-luokkalaisille ne ovat ainakin auenneet. ”Tiedän vastaavia henkilöitä”, ovat koekatsojat todenneet.
Riehakkaassa näytelmässä on myös pohtiva, koskettava puolensa.
– Näytelmä käsittelee tärkeitä aiheita identiteetin rakentumisesta ja pohtii, mitä aikuisuus oikein on?

Kasari- ja
ysärikarkkia

Seinäjoen kaupunginteatterissa nähtävä komedia sijoittuu vuosiin 1989, 1997 ja 2022.
– Muutimme hieman alkuperäisiä vuosilukuja näyttelijöidemme ikää mukailemaan. Harjoitusaikana on ollut hauskaa muistella lapsuutta, nuoruutta ja aikakauden ilmaisuja, sitä sukupolvea kun olemme. Paitsi vuonna -95 syntynyt Katriina Sinisalo, joka tuntuu näyttelevän epookissa ”Miten ennen elettiin?”, Horila nauraa.

Eri ikävaiheissaan nähtävät hahmot ovat tietysti myös eri kokoisia näytelmän tiimellyksessä. Miten se oikein toteutetaan näyttämöllä?
– Komedialavastuksen mittakaava ja variaatiot ovat huikea. Ne on suunnitellut Juho Lindström. Myös puvut ja kampaukset ilmentävät ihmisten ikää, ne on suunnitellut Riikka Aurasmaa ja Johanna Uusitontti.
Komedian musiikki tihkuu pieteetillä toteutettua nostalgiaa, joka lämmittänee erityisesti kasarilapsia ja ysärinuoria.
– Antti LJ Pääkkönen on suunnitellut huikean ysäripotpurin, jonka hän ja Sanni Lehto ovat harjoittaneet näyttelijöiden kanssa.

Rooleissa nähdään Mari Pöytälaakso, Jani Johansson, Katriina Sinisalo, Mika Piispa ja Antti LJ Pääkkönen sekä Henrik Hammarberg ja Sanni Lehto. 

Komedian valot suunnittelee Hannu Raja-aho ja äänet Tomi Rintamäenpää.

Groan Ups – Komedia kypsymisestä ensi-ilta ja Suomen kantaesitys on 12. marraskuuta 2022 Alvar-näyttämöllä. Näytelmä on ohjelmistossa huhtikuulle 2023.

Esa Ahonen on Eero Huovinen kotimaisessa kantaesityksessä 

19.10.2022

Esa Ahonen näyttelee Eero Huovista Seinäjoen kaupunginteatterin Äitiä ikävä -kantaesityksessä. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Pikkupoikana äitinsä menettänyt seitsemänkymppinen pohtii, voiko mikään täyttää äidin jättämää aukkoa? Eero Huovisen teokseen perustuva Äitiä ikävä saa ensi-iltansa 29. lokakuuta Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Elissa-salissa harjoitellaan Eero Huovisen teokseen perustuvaa Äitiä ikävä –näytelmää. Yhteinen henki näyttämöllä on käsin kosketeltavan tunteikas.
– Se, mitä Huovisen teksti ruokkii, on tosi kaunista. Olemme syvästi inhimillisen ja samastuttavan äärellä. Jotain ikiaikaista on konkretisoitumassa näyttämölle enkä voi olla hehkuttamatta työryhmäämme, ohjaaja Pauliina Salonius sanoo.

Voiko äidin
löytää uudelleen?

Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Äitiä ikävä on omaelämäkerrallinen muistelmateos, jossa Helsingin hiippakunnan emerituspiispa Eero Huovinen palaa lapsuutensa maisemiin ja 34-vuotiaana kuolleen äitinsä muistoon. Kaipauksen taival on pitkä. Nyt Huovinen on 78-vuotias ja hänellä on yhä äitiä ikävä.

Teoksen ja näytelmän pohjana ovat Huovisen vanhempien kirjeet, päiväkirjat ja perhealbumit, jotka olivat täynnä kuvauksia perheen iloista ja suruista.

Niiden äärelle käy ja muistikuvat kutsuu eloon näyttelijä Esa Ahonen, näytelmän Eero Huovinen. Ahosen mukaan Huovisen kieli ja näytelmän dramaturgia ovat runollista, aforismityylisen punnittua sanaa, minkä kanssa on hyvä askarrella.
– Sellaista psykologisfilosofisuskonnollisen yleisinhimillistä pohdintaa, jossa on koko elämä syntymästä kuolemaan. Samoja asioita, jotka pätevät monen ihmisen elämään. Ja onhan äiti tässä se keskeinen tekijä. Melkein kaikilla meillä on ollut oma äiti.

Ahosta liikuttaa se, miten Huovinen muistelmateoksen myötä ikään kuin täyttää lupauksen, jonka antoi äidilleen vuosikymmeniä sitten.
– Sairaalavuoteeseen joutunut Aili-äiti oli pyytänyt esikoistaan, Eeroa, kirjoittamaan hänelle kirjeen. Muut touhut olivat kuitenkin vieneet pikkupojan huomion ja kirje oli jäänyt tekemättä.

Kun äiti kuoli, suru mykisti Lauri-isän. Äidistä ei puhuttu, ja Eero ja hänen kaksi nuorempaa veljeään jäivät vastauksia vaille. Äiti haaleni surulliseksi kuvaksi olohuoneen seinälle, mutta tunteet ja ikävä jäivät kaihertamaan pinnan alle.

Minkälainen ihminen siinä voi kasvaa?, on Ahonen pohtinut lapsen kokemaa menetystä.
– Yhdeksänvuotias on vielä kovin pieni. Itse olin 40-vuotias, kun äitini kuoli ja silloinkin jäivät asiat kesken. Tuntuu, että olin vasta alkanut tuntea vanhempani ihmisinä. Unissani äiti ja isä ovat usein. Nykyään saatan havahtua toimiini, että ahaa, näinhän kotonakin tehtiin. Rakkautta ei kotoa puuttunut.

Lauri-isän kuoltua 1994 Eero Huovisen haltuunsa saaman perhearkiston kautta avautui uusi yhteys menneeseen ja alkoi aikamatka äidin luo. Samalla oli palattava myös koko elämän kestäneen kivun syntyhetkeen. Kirjeitä lukiessa muistot heräsivät eloon ja alkoi tutustuminen todelliseen äitiin. Rakentui kuva onnellisesta ja elämänmyönteisestä nuoresta naisesta, rakastavasta vaimosta ja äidistä, Aili Huovisesta, ja perheen yhteisistä hetkistä, luopumisesta – ja lähdön hetkestä. 

Inka Reyes näyttelee Aili Huovista, Eero Huovisen äitiä. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Näytelmä on hieno tapa
kuvata kaipuuta ja rakkautta

Huovinen antoi näytelmän tekijöille vapaat kädet. Hän on lukenut ja kommentoinut näytelmätekstiä sen eri vaiheissa ja myös nähnyt harjoitusvaiheessa kohtauksia esityksestä.
– Eero on kannustanut koko prosessin ajan. Käsikirjoitus on myös herätellyt uusia muistoja ja ajatuksia matkan varrella ja olen pyrkinyt toteuttamaan Eeron toiveita parhaani mukaan, Salonius kiittää.
Eero Huovisen mukaan näytelmä on hieno tapa kuvata kaipuuta ja rakkautta.
– Se tekee kokemukset eläviksi.

Ahosen mukaan näytelmän juttu on ilmaisun aitoudessa.
– Pyrimme välittämään pääosassa olevat asiat vilpittömästi ja pilaantumattomina katsojille, hän lupaa.
– Äitiä ikävä on täynnä toivoa ja rakkautta. Se jos mikä kannattelee tässä maailmantilanteessa. Niin kauan, kun on rakkautta, meillä on toivoa paremmasta huomisesta, Salonius sanoo.

Esa Ahosen rinnalla näytelmässä nähdään Inka Reyes Eero Huovisen rakkaana äitinä, Jussi Jätinvuori suruun uppoutuvana Lauri-isänä sekä Mia Vuorela isoäiti Helgan, Lauri Huovisen toisen puolison sekä sairaanhoitajan rooleissa. Näytelmän videoprojisioissa Eeroa ja hänen Matti- ja Sakari-veljiään lapsina esittävät Konsta Niemelä, Ilari Niemelä ja Viggo Anttonen.

Näytelmän on dramatisoinut ohjaaja Pauliina Salonius. Lavastuksen on suunnitellut Riku Suvitie, puvut Taija Jokilehto, äänisuunnittelusta ja sävellyksestä vastaa Riku Metsä-Ketelä, valosuunnittelu on Lauri Virkkalan, kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Aliina Ilosen. Videosuunnittelusta vastaavat Riku Suvitie sekä Pauliina Salonius, joka on myös ohjannut näytelmässä nähtävät videot.  

Äitiä ikävä saa ensi-iltansa 29. lokakuuta Elissa-näyttämöllä, Seinäjoen kaupunginteatterissa. 

Jussi Jätinvuori nähdään nuorena Lauri Huovisena ja Inka Reyes Aili Huovisena. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Xanadu tuo näyttelijä Antti Reinille hänen ensimmäisen musikaaliroolinsa

12.10.2022

Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella Suomen kantaesityksensä saavan Xanadu-musikaalikomedian päärooleissa näyttelevät, laulavat ja tanssivat Mikael Saari, Aurora Manninen ja Antti Reini. Kuva: Anna Valtari

Yleisöäkin takuulla laulattava Xanadu-musikaalikomedia saa Suomen kantaesityksensä heinäkuussa 2023 Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella. Näyttämölle sen tuo huippukokenut musikaalijengi ja yksi “ensikertalainen”.

Leffoista ja tv-sarjoista tuttu näyttelijä Antti Reini yllättää, kun puheeksi tulevat musikaali ja kesäteatteri.
– Kyseessä on ensimmäinen kesäteatteriesitykseni sekä musikaalini, joten tekemistä riittää yllin kyllin. Rakastan haasteita ja itseni kehittämistä näyttelijänä, joten tarjoukseen oli helppo vastata kyllä.
Reini päätyi Xanadu-musikaaliin ohjaaja Pauliina Saloniuksen kysyessä häntä liikemies-Dannyn ja ylijumala-Zeuksen kaksoisrooliin.
– Yritin miettiä ”boxin ulkopuolelta”, kuka näyttelijä olisi sopiva, karismaattinen tyyppi, kunnes tajusin: heureka, Antti Reini tietenkin! Hän on myös kova laulaja, Salonius muistuttaa.
80-luvun Xanadu-kulttielokuvassa Dannyn roolissa nähtiin leffalegenda Gene Kelly. Reini ei ota edeltäjästään paineita.
– Teatterin tekeminen ja ohjaajan vision ymmärtäminen on tärkeintä. Joo, ehkä kuljen Kellyn jalanjäljissä, mutta omin saappain, Reini nauraa.

Ehkä kuljen Gene Kellyn jalanjäljissä, mutta omin saappain.

Musikaalin tarina seuraa mystisen muusan, Clion, matkaa Olympus-vuorelta kalifornialaiseen rantakaupunkiin. Kira-nimiseksi ihmishahmoksi muuntautuneena hän rakastuu nuoreen taiteilijaan Sonnyyn, tavalliseen kuolevaiseen, mikä on jumalattarilta ehdottoman kiellettyä. Pian rakastavaiset ovat keskellä kaaosta, jossa ei säästellä kreikkalaisen mytologian taruolentojakaan: pelissä ovat Zeusta myöten myös jumalatar Afrodite ja muusat – sekä yksi kiinteistövälittäjä.
Niin ja perustetaanhan musikaalissa myös Xanadu-niminen rullaluistindisko.
– Xanadu on villi ja hurmoksellinen jukebox-musikaali, joka leikkii korniudella ja järjettömyyksillä täysin  häikäilemättömästi ja vastustamattomasti. Se on tarina unelmien tavoittelusta, itseensä uskomisesta ja tietysti rakkaudesta. Xanadu jakaa rakkauden ilosanomaa, hilpeyttä ja iloa kaikenikäisille, Salonius listaa.

”Match made
in Heaven”

Musikaalikomedian rakastavaisina ja Xanadu-diskon perustavana pääparina laulavat näyttelijät Aurora Manninen ja Mikael Saari.
– Roolipalaset loksahtavat paikalleen, sillä Aurora ja Mikael ovat täysin kuin Kira ja Sonny. Molemmat säteilevät lavalla ja laulullisesti he paitsi istuvat tähän musikaaligenreen myös kuulostavat upealta yhdessä, Salonius iloitsee.

Toisensa Saari ja Manninen tuntevat ennestään muun muassa yhteistyöstä Kaj Chydeniuksen kanssa.

Manninen on ollut jo aiemmin kiinnostunut mahdollisista projekteista Seinäjoen kaupunginteatterissa.
– Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja sain roolin Kirana, joka seikkailunhaluisena ja määrätietoisena naisena vaikuttaa kerrassaan hurmaavalta hahmolta, Manninen sanoo.
Viime vuonna Teatterikorkeakoulusta valmistunut Manninen opiskeli maisterivaiheessa Taideyliopiston musiikkiteatterin opintokokonaisuudessa.
– Rakastuin musikaaleihin lukiolaisena, jolloin tein ensimmäisen suuren musikaaliroolini. Nyt kouluproduktioiden jälkeen Xanadu on ensimmäinen ammattimusikaaliproduktioni. Olen siitä kiitollinen.
Tässä musikaalissa Manninen tanssii tietysti myös rullaluistimin.
– Rullaluistelu ei todellakaan ole minulle tuttua entuudestaan, mutta innokkaana olen jo aloittanut luistelutekniikan harjoittelun Kallio Rainbow Rollersin kurssilla Helsingissä.

Sonny toivoo, että hänet löydettäisiin kotoa – ja niinhän siinä käykin!

Mikael Saarelle Xanadu on jo toinen musikaali Törnävän kesäteatterissa. Viime kesänä hän lauloi Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille -musikaalikomedian pääroolissa.
– Juttu oli vaativa, mutta saimme aikaan hienon esityksen. Koko mukana ollut jengi oli ihan naurettavan hyvä ja mikä parasta, ensi kesänä on luvassa samanlainen, kova tekijäporukka, Saari hehkuttaa.
Roolihenkilö Sonny, haahuileva taiteilija, on Saaresta tutunoloinen tyyppi.
– Hän tietää kyllä mitä haluaa, mutta aloitekyky ja rohkeus puuttuvat. Sonny toivoo, että hänet löydettäisiin kotoa – ja niinhän siinä käykin!

Xanadun kasarimusiikki on mieluisaa koko näyttelijäkolmikolle.
– Ja taatusti tuttua myös katsojille. Musiikki on ELO’n eli The Electric Light Orchestran riveistä tutun Jeff Lynnen sekä John Farrarin säveltämää. Mukana on monia hittejä, suurimpana tietysti Olivia Newton-Johnin laulamana tunnettu Xanadu. Käsikirjoittaja on Douglas Carter Beane, Salonius kertoo.

Mannisen, Saaren ja Reinin rinnalla musikaalikomedian rooleissa nähdään edelliskesiltäkin tutut Annina Rubinstein, Eeva Markkinen, Katriina Sinisalo, Elina Haikka, Jyri Numminen sekä uutena kasvona Ville Mäkinen. Musikaalin suomentaa Mikko Koivusalo ja sen ohjaa Pauliina Salonius. Koreografi on Jyri Numminen. Musiikin tuottaa Pekka Siistonen, lavastuksen suunnittelee Juho Lindström, puvut Timjami Varamäki, naamioinnin Aliina Ilonen ja äänet Sami Lust.

Xanadu-musikaalikomedia saa ensi-iltansa 8. heinäkuuta 2023 Törnävän kesäteatterissa, Seinäjoella.

Musikaalispektaakkeli The Addams Family avaa Seinäjoen kaupunginteatterin juhlavuoden

14.9.2022

Addamsien sympaattisen hirmuista perhettä esittävät Mari Pöytälaakso (vas.), Esa Ahonen, Mia Vuorela, Jukka Puronlahti, Sanni Lehto, Jussi Jätinvuori ja Jani Johansson. Kuva: Jukka Kontkanen ja Emilia Boulevard, Seinäjoen kaupunginteatteri

The Addams Family on maailmankuulu tarina erikoisesta perheestä, joka pistää pohtimaan, mikä loppujen lopuksi onkaan normaalia? Helmikuussa 2023 musikaalikomedia ottaa haltuunsa Seinäjoen kaupunginteatterin suuren näyttämön.

60-vuotias Seinäjoen kaupunginteatteri tarjoaa katsojille juhlaohjelmiston, jolla halutaan koskettaa sydämiä.

Juhlavuoden ensimmäistä ensi-iltaa 22. helmikuuta juhlitaan koko perheen voimin.
– Haluamme avata näyttävällä teoksella, joka koskettaa laajasti katsojakuntaamme ja puhuttelee yleisöä läheltä ja kaukaa: Kaikenikäisiä katsojia eri puolilla maailmaa ihastuttanut The Addams Family -musikaalikomedia nähdään lakeuksilla nyt ensimmäistä kertaa, taiteellinen johtaja Pauliina Salonius iloitsee.

Luvassa on oikea spektaakkeli, visuaalisesti ja musiikillisesti upea teos kaikkine Addamsin perheen kiehtovine hahmoineen, tärkeää tarinaa unohtamatta.
– Skenografi Riikka Aurasmaan suunnittelemat musikaalikomedian lavasteet ja puvut ovat varmasti komeimmat teatteri-Addamsien historiassa. Näyttämöllä nähdään yli 20 esiintyjää. Rooleissa loistavat teatterin omat näyttelijät, kolme vierailijaa sekä Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan opiskelijoista koostuva ensemble.

The Addams Family pursuaa hersyvää ja herkullista huumoria. Sillä on myös sydäntä ja tärkeä sanoma.
– Teoksen musta huumori sopii koko perheelle, sillä Addamsien maailmassa meillekin tärkeät arvot ovat kohdallaan – vaikkakin asioita katsellaan hieman erilaisten lasien läpi, ohjaaja Jermo Grundström kuvailee.
Kauhukomedian ainekset ovat kasassa, kun kaksi täysin erilaista perhettä kokoontuu illalliselle, sisäiset liitokset alkavat natista ja pinnan alla kytevät jännitteet paljastua.
– Teos on omanlaisensa kasvutarina, mutta ei välttämättä sille, jolle odotamme. Jokainen katsoja löytää rakastettavista hahmoista varmasti jonkun, johon samastua.

The Addams Familyn rooleissa nähdään Esa Ahonen, Mia Vuorela, Sanni Lehto, Jussi Jätinvuori, Jani Johansson, Mari Pöytälaakso, Jukka Puronlahti, Heikki Vainionpää, Hanna Kaila, Antti LJ Pääkkönen, Henna Sormunen sekä taitava joukko musiikkiteatteriopiskelijoita.

Näyttävien musikaalinumeroiden koreografi on Jyri Numminen. Valot suunnittelee Hannu Raja-aho ja naamioinnin Johanna Uusitontti. Videosuunnittelija on Toni Haaranen.

Marshall Brickmanin ja Rick Elicen käsikirjoittama ja Andrew Lippan säveltämä musikaalikomedia pohjautuu Charles Addamsin luomiin hulvattomiin ja karrikoituihin hahmoihin, joita hän kehitteli sarjakuvissaan jo 1930-luvulla. Televisiosarjana tarinaa esitettiin 1960-luvulla. Menestystä seurasivat Hollywood-elokuvat vuosina 1991, 1993 ja 1998 sekä Broadway-musikaali vuonna 2010. Suomen kantaesitys nähtiin syksyllä 2013 Tampereen Työväen teatterissa.

Netflix esittää syksystä 2022 alkaen Tim Burtonin tuottaman The Addams Family -sarjan Wednesday. Sen nimikkoroolissa nähdään Jenna Ortega.

60 vuotta täyteen

Seinäjoen kaupunginteatteri juhlii merkkipäiväänsä erilaisin tapahtumin pitkin vuotta 2023.
– Kevätkauden neliosainen Parrasvaloissa-sarja tuo Aino-lavalle haastateltaviksi rakastettuja taiteilijoita teatterin menneiltä vuosilta. Lisäksi keväällä nähtävässä, dramatisoidussa Aalloilla-konsertissa palataan Alvar ja Elissa Aallon seurassa 60 vuoden takaisiin tunnelmiin sekä uuden teatteritalon avajaisiin vuonna 1987, Salonius kertoo.   

Juhlavuonna panostetaan ennen kaikkea ensi-iltatuotantojen kokoon.
– Syyskauden avaa sydämiin yltävä Niin kuin taivaassa -musikaali. Sitä ennen, heinäkuussa Törnävän kesäteatterissa nähdään Suomen kantaesityksenä diskofantasiaa tihkuva Xanadu-popmusikaali. Syksyllä 2023 nähdään myöhemmin julkistettavat uusi kotimainen kantaesitys sekä kotimainen farssi.

Patruunatehdas-näytelmä tarjoaa tilaisuuden muistella

1.9.2022

Patruunatehdas-näytelmä luo katseen menneeseen. Samassa kohtauksessa kahden eri aikakauden rooleissa näyttelijät Mia Vuorela (vas.), Esa Ahonen, Jussi Jätinvuori ja Annika Junno. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Kotimainen kantaesitys johdattaa Suomen rauhanajan tuhoisimman onnettomuuden raunioille. Patruunatehdas saa ensi-iltansa 10. syyskuuta Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Ensi-iltaa edeltävällä viikolla suurelle näyttämölle on tuotu Patruunatehtaan lavastuksen keskeinen osa: koko lavan leveydeltä raunioita. Ne kuvaavat 13. huhtikuuta 1976 Lapuan patruunatehtaan lataamossa tapahtuneen räjähdyksen jäänteitä.
Onnettomuustutkijaa näyttelevä Mia Vuorela ja tapahtumien aikaista puolustusministeriä näyttelevä Jussi Jätinvuori kohtaavat lohduttoman näyn keskellä. “Meidän pitäisi pitää hiljainen hetki,” toteaa toinen. 

Ohjaaja Panu Raipian mukaan Seinäjoen kaupunginteatteri tekee ei vain maakunnallisesti vaan myös valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriteon tuodessaan tapahtuneen näyttämölle.
– Tämä on hyvin tärkeä näytelmä ja se piti tehdä nyt. Selvästikin Patruunatehtaan tehtävä on lupa muisteluun. Olemme näytelmän yleisötilaisuuksissa havainneet patoutunutta tarvetta saada käydä läpi näitä liki 47 vuoden takaisia tapahtumia. On aika muistella ja siirtää muistoja nuoremmille polville. Juurensa pitää tuntea.

Ohjaaja lupaa näytelmän olevan kokonaisvaltainen elämys.
– Emme kerro pelkästään onnettomuudesta vaan ennen kaikkea ihmisistä, aikalaisista, jotka kokivat sen. Kuinka on menty eteenpäin ja päädytty siihen, missä nyt ollaan.
Näyttämöllä traagista tapahtumaa katsotaan pienen ydinperheen kulmasta.
– Tarinan perhettä kohtaa suru. Poikkeuksellista on, että perheen kohtaloksi koituu tuhoisa onnettomuus. Poikkeuksellista on sekin, miten laajalti onnettomuus koskettaa. Ennen kaikkea Patruunatehdas kertoo rakkaudesta. 

Jani Johansson näyttelee perheenisää Patruunatehdas-näytelmässä. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Näytelmän valmistusvaiheessa työryhmä on vieraillut yhdessä ja erikseen Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa, entisen patruunatehtaan sijoilla. Kaikki saatavilla oleva materiaali on katsottu ja käyty läpi.
– Erityisen merkittävää oli, kun tapahtumien aikainen työtekijä vieraili harjoituksissamme kertomassa työnteosta ja arjesta tehtaalla ennen ja jälkeen räjähdyksen.

Tekijät ovat saaneet aiheesta lukuisia yhteydenottoja siitä lähtien kun näytelmä vuosi sitten julkistettiin.
– Tämä maa on tosi pieni. Jokaisella on jonkinlainen kontakti Lapuan onnettomuuteen, joko läheltä tai vierestä seurattuna.
Käsikirjoituksen loppukohtauksen parenteesissa oli maininta arvista erään hahmon kasvoilla.
– Yhdessä työryhmänä teimme kuitenkin päätöksen, että tämän näytelmän arvet ovat sielussa. Siten hahmot edustavat kaikkia niitä aikalaisia, joita asia koskettaa. Emme näytä ulkoisen kautta, miten kävi jollekin, kun niin monen elämä nyrjähti.

Patruunatehdas-näytelmän on käsikirjoittanut Anne Koski-Wood. Näytelmän rooleissa nähdään Annika Junno, Mari Pöytälaakso, Jani Johansson, Marjut Sariola, Esa Ahonen, Jukka Puronlahti, Jussi Jätinvuori, Mia Vuorela, Heikki Vainionpää, Sanni Lehto, Helena Puska sekä Venla Niemistö ja Kerttuli Kivimäki.

Näytelmän on lavastanut Teemu Loikas ja puvut suunnitellut Elina Vättö. Valosuunnittelu on Hannu Raja-ahon, videosuunnittelu Matti Pekkasen, äänisuunnittelu ja sävellys Sami Lustin ja kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Johanna Uusitontin.

Patruunatehdas saa ensi-iltansa 10.9.2022 Alvar-näyttämöllä. Esitykset jatkuvat huhtikuulle 2023.

Venla Niemistö ja Kerttuli Kivimäki nousevat ensimmäisen kerran ammattiteatterin näyttämölle Patruunatehdas-näytelmässä, jossa he vuorottelevat Pikku-Annin roolissa. Kuvassa tyttöjen ympärillä Mia Vuorela (vas), Marjut Sariola sekä Annika Junno ja Sanni Lehto. Kuva: Jukka Kontkanen