Tulevaisuuden teatterintekijät keräävät kokemusta

27.4.2012

”Näyttelijä on puhdas käytännön ammatti.”

Seinäjoen kaupunginteatterin kellarissa on viime viikkoina roiskittu olan takaa. Roiskittu paitsi täysin uusi ilme Verstasteatterin pinnoille, myös annettu palaa näyttämöllä.

Käynnissä on viimeiset treenipäivät ennen Kristian Smedsin Jääkuvien ensi-iltaa.

Ohjaaja Jarno Kuosa, joka suorittaa Teatterikorkeakoulussa ohjaajan maisteriopintojaan, ohjeistaa näyttelijöitä. Lavalla liikkuvat Seinäjoen kaupunginteatterin Mia Vuorelan ja Esa Ahosen lisäksi Nätyn eli Tampereen yliopiston teatterityön koulutusohjelman kolmannella vuosikurssilla opiskelevat Olli Haataja, Tiia Ollikainen, Jussi-Pekka Parviainen ja Maruska Verona.

– Kun tekemisen tavat sekoittuvat, dynamiikka vahvistuu ja oppiminen on molemminpuolista, opiskelijanelikko sanoo.

He suorittavat Seinäjoella kandivaiheeseen kuuluvaa työharjoitteluaan.

Ammattiteatterin lavalle pääseminen on hienoa, jännittävääkin.
– Kertyvä käytännönkokemus on tärkeää. Näkemykset ovat tosi onttoja, jos ne on hankittu pelkästään kirjoista, sanoo Parviainen.

Haatajan mukaan näyttelijän työ on puhtaasti käytännön ammatti.
– Ei siinä sen syvempää filosofiaa ole. Me elämme nyt roiskimisvaihetta. Pitää saada kokeilla kaikkea, mokata ja tietysti onnistuakin.

Näyttelijä murroksessa

Ollikainen ja Parviainen nousivat lavalle lukioiässä. Verona puolestaan jo 7-vuotiaana ja on esiintynyt tv:ssä ja elokuvissa. Haataja tuli alalle sattumien myötä reilu parikymppisenä.

Silti sattumalta teatterialaa ei pääse yliopistoon opiskelemaan. Nätyyn valitaan 14 opiskelijaa joka toinen vuosi.
– Elämän- tai esiintymiskokemus ei ole kriteeri. Esiintymisenpaloa on kuitenkin oltava, ilman sitä ei erotu tuhannen muun hakijan joukosta.

Opiskelupaikan saaminen toteutti niin suuren unelman, että sen jälkeen Verona huomasi miettivänsä, mikä on seuraava tavoite.
– Haluaisin saada töitä heti koulun jälkeen. Tahdon tehdä kaikkea: teatteria, tv:tä ja elokuvaa sekä ohjata ja kirjoittaa.

Siihen Näty antaa hyvät eväät.
– Meitä ei kouluteta pelkästään näyttelijöiksi, vaan teatteriammattilaisiksi, Haataja sanoo.
Näyttelijän tehtävä on joka tapauksessa murroksessa.
– Estetiikka ja tekstit ovat erilaisia kuin vaikkapa 40 vuotta sitten, sanoo Parviainen.

Aitoja hahmoja

Ensimmäinen koeyleisö näki Jääkuvia-näytelmän viime viikolla. He vakuuttuivat täysin.
– Nykyteatteria, joka käsittelee ikuisia asioita. Tiivistunnelmainen ja aito. Aivan mahtava, kuultiin esityksen jälkeen.

Katsojalle näyttelijöiden rohkeus ja musta huumori ovat vapauttavia kokemuksia.
Samoin tekijöille. Smedsin Jääkuvia tehdään lavalle nykyhetkessä, läsnäolon kautta.
– Emme ole lyöneet kaikkea lukkoon. Haasteena on, ettei roolia lähde suorittamaan, myöntää Ollikainen.

Kesäteatteriin ja raksalle

Kesän koittaessa näyttelijäopiskelijat lähtevät kukin omaan suuntaansa.
Tiia Ollikaisen näkee Seinäjoella, Törnävän kesäteatterin Häjyissä sekä Peppi Pitkätossu -näytelmän Annikan roolissa.

Maruska Verona työskentelee kesäkuukaudet viriketoiminnan ohjaajana. Parviainen kerää kesällä voimia Tampereen teatterin Veriveljienesityskauteen.

Haataja suuntaa entisiin hommiinsa, raksalle.
– On virkistävää saada välillä puhua pelkästään kahvikupeista ja työstä.
Syksyllä sitten palaa jo mielellään teatterin pariin.

Koti- ja ulkomailla palkitun Jääkuvia näytelmän ensi-ilta on lauantaina 28. huhtikuuta.

Näytelmän on lavastanut Karmo Mende, pukusuunnittelu on Riikka Aurasmaan, äänisuunnittelu Sami Silénin ja valot Hannu Raja-ahon.