Blogi

Sohvakriitikolta: Kloroformia ja homma hoituu

18.11.2021

Tämä on ryöstö! -komedian Isto Kauppinen (Jani Johansson) ja Oikku Kulmikko (Henna Sormunen). Kuva: Jukka Kontkanen

Montako erilaista naurua tiedät? On hihitystä, hohotusta, kikatusta ja käkätystä. On tirskumista, hykertelyä ja suoraa röhönaurua. Ainakin näitä kaikkea kuulee katsomosta Seinäjoen kaupunginteatterin tuoreen Tämä on ryöstö! -komedian aikana. Naurutakuu on taattu, onhan käsikirjoittajakolmikon, Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields, kynästä lähtöisin myös Suomessa megasuosion saavuttanut Näytelmä joka menee pieleen. Seinäjoella tämä hupailu nähtiin vuonna 2019.

Tämä on ryöstö! -komedia vie katsojan vuoteen 1958. Vaasan vankilassa suunnitellaan arvokkaan timantin ryöstöä. Senhän pitäisi olla helppo homma, koska ryöstöä edeltävä vankilapakokin hoituu tyylillä. Pakoauto rullaa varmoissa käsissä kohti Lakeuden Yhdyspankkia Seinäjoella. Hyvin suunniteltuun pankkiryöstösuunnitelmaan kuuluvat muun muassa tekoraskausvatsa, unkarilainen atsalea, harrastajateatterilaisen itsevarmuus ja pankin takahuoneessa muhinointi. Menitkö sekaisin? Ei haittaa, koska kaikki selviää, kun menet katsomaan.

Tämä on ryöstö! -näytelmästä on syntynyt naurattava lahjapaketti, jonka avattuaan löytää seuraavan paketin ja taas seuraavan.

Pauliina Saloniuksen ohjauksessa Tämä on ryöstö! -näytelmästä on syntynyt naurattava lahjapaketti, jonka avattuaan löytää seuraavan paketin ja taas seuraavan. Salonius on taitava konemestari, jonka johdolla kaikki rullaa kuin rasvattuna. Laskin käsiohjelmasta, että 12 näyttelijää urakoi reilut 50 erilaista roolia. Silloin on tehtävä millimetrin tarkkaa työtä, jotta jokainen palanen loksahtaa omalle paikalleen.

Näyttelijäkaarti pääsee esittämään fyysistä taituruuttaan mitä monipuolisimmin tavoin. He tanssivat, roikkuvat verhoissa, ahtautuvat ilmastointikanavaan ja kiipeilevät valjaissa päät alaspäin. Iskuja satelee vuoroin pampusta, mapista ja pöydänkulmasta niin napakasti, että katsojaakin hirvittää. Kaikki toteutetaan kuitenkin rautaisella ammattitaidolla ja turvallisesti.

Tässä farssin, slapstickin ja musikaalin sekahedelmäsopasta löytyy makoisia herkkupaloja kaikille. Näyttelijätyö on kauttaaltaan ihailtavaa seurattavaa. Haluaisin nostaa heidät kaikki framille ja nostaa näkymätöntä hattuani. Hyvä, hyvä te!

Erikoiskiitokset lähetetään muutamalle: näytelmän laulutriolle (meni kylmän väreet, kiitos) ja Pirjolle, hänen siskolleen, äireelleen, mummalleen ja isomummalleen (tuli melkein pissa housuun, kiitos).

Lavastuksen suunnitellut Juho Lindström ja sen valmistanut työryhmä on varmasti useampaan kertaan raapinut otsaansa töitä tehdessään. Lavastus on täynnä vaativaa tekniikkaa ja toteutettu kertakaikkisen upeasti. Luulin uusien silmälasieni tekevän minulle kepposet kun lavastus kääntyy lintuperspektiiviin ja huomaan seuraavani esitystä kärpäsenä katossa.

Pukusuunnittelija Leena Rintala ja kampaus- ja maskeeraussuunnittelija Petriina Suomela ovat oiva parivaljakko. Ihailen sitä, millaisella pieteetillä jokaisen roolihahmon ulkoasu on toteutettu. Vaikka piipahdus lavalla kestäisi muutaman sekunnin, on jokainen heistä täydellinen hiustupsusta kantapäähän.

Paikallisiin maisemiin sijoittuva Mikko Koivusalon suomennos on suomen kieltä parhaimmillaan. Sanaleikit ja väärin ymmärrykset ovat komedian mehukas ydin ja niitä tässä tekstissä riittää. Siis korvat hörölle katsomossa. Tipi-tii!

MERVI SOINI
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2022 ja harrastajateatterilainen, joka rakastaa Niskavuori-näytelmiä ja Komisario Palmu -elokuvia.

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.