Blogi

Sohvakriitikolta: Komedian runsaudensarvi

16.11.2021

Tämä on ryöstö! -komedian pyörteessä Heidi Ajanto (vas.), Mia Vuorela, Liisu Aurasmaa, Antti LJ Pääkkönen, Tom Petäjä ja Mari Pöytälaakso. Kuva: Jukka Kontkanen

Tämä on ryöstö! -komediapläjäys oli juuri oikeanlaista lääkettä, mitä tarvitsin raskaanmustan marraskuisen työviikon päätteeksi. Saavuin teatteriin umpiväsyneenä ja ehkä pikkuinen sarvikin otsassa, mutta illan päätteeksi lähdinkin sieltä kevyin askelin, nauraen ja virkistyneenä.

Eletään kesää vuonna 1958. Vaasan vankilassa tiilenpäitä lukemassa olevat rosvot Kaitsu (Ville Orttenvuori) ja Pane (Antti LJ Pääkkönen) saavat houkuteltua hieman yksinkertaisen ja hassun vartijansa Isto Kauppisen (Jani Johansson) mukaan juoneen karata vankilasta ja varastaa seinäjokisessa pankissa säilytyksessä oleva harvinainen, ja tietenkin erittäin arvokas, timantti. Seuraa vauhdikas ja monipolvinen matka, joka suorastaan imaisee katsojan mukaansa. Ja mikä hauskinta, kaikki tapahtuu täällä meidän omilla kotikulmilla.

Pauliina Saloniuksen ohjaama komedia on kuin runsaudensarvi, joka suorastaan pursuaa kaikkea hyvää; perinteistä komediaa, slapstickiä, musikaaliosuuksia, farssia, hauskoja sanakikkailuja, nerokkaita lavasteratkaisuja, hämmästyttävää akrobatiaa ja kiherryttäviä yksityiskohtia. Ainoastaan pieruhuumori tuntui jotenkin turhalta ja päälleliimatulta. Varsinaisena wow-efektinä oli aivan uudenlainen kokemus katsoa näyttämöä ylhäältä alaspäin! Kaikki näyttelijät panivat itsensä todella likoon ja näyttivät nauttivan esityksestä itsekin, eikä katsomoon välittynyt kiireen tai koreografioiden vaikeuden tuntu. Esitys eteni millintarkasti, sujuvasti ja helpon näköisesti. Vaikka kiire näyttelijöillä varmasti välillä oli, sillä lähes jokaisella oli useita roolihahmoja, jotka pulpahtelivat näyttämölle välillä hengästyttävänkin nopealla tahdilla. Varsinaisen kimaran tekee Antti LJ Pääkkönen, jolla eri hahmoja on jopa toistakymmentä.

Ja tämän voin sanoa ihan silmälasit päässä.

Esityksestä on vaikeaa nostaa esiin vain muutamia lempihahmoja tai onnistumisia, sillä pidin kaikesta. Ja tämän voin sanoa ihan silmälasit päässä. Lavastus oli taitavaa ja oivaltavaa, eikä sen suunnitellut Juho Lindström tai valmistuksesta vastannut työryhmä selvästi ollut oikonut mutkia sitä tehdessään. Myös tarpeisto oli herkullisen runsasta ja yksityiskohtaista. Erityisesti ilahduttivat rollaattorissa roikkuva Wunderbaum ja pankinjohtajan konttorin taulu(t). Esityksen ehdotonta parhautta taisi kuitenkin olla höpönassun vartija-Kauppisen lauluosuudet, jotka olivat paitsi hauskoja mutta myös henkilökohtaisesti varsin tunnistettavia. Vieressä istuva puolisonikin kuiskasi, että ”tästähän tulee ihan meidän pohjoisen reissut mieleen”. Jaxuhalit hänelle.

PIRITA KIVILUOTO
Teatterin ja laulamisen ystävä sekä Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2022.

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.