Blogi
14.9.2021
Näyttelijä Mia Vuorela on Hyvinvointivalheen Saija. Kuva: Jukka Kontkanen
Hyvinvointivalhe alkaa teatterin intiimillä studionäyttämöllä vaivihkaa. Valkoasuinen näyttelijä Mia Vuorela aloittaa tarinan intensiivisillä liikkeillä ja tanssikuvioilla. Vuorelan liikeilmaisu paaluttaa näyttämötilan kerronnan paikaksi. Kokenut tulkitsija ottaa yleisön haltuunsa varmalla otteellaan.
Yksinkertainen ja tehokas, pyöreä ja valkoinen näyttämö toimii tulkitsijalle lähes tyhjänä taustana. Valot leikkivät katosta riippuvissa ja lattiaan upotetuissa peileissä. Peilien tarkoitus olisi paljastaa niihin katsovalle oma itse vikoineen ja vahvuuksineen.
Taustalla narisee ja mörisee pelottava äänimaailma. Se kuulostaa hankaavan hirttoköyden kolkolta kitinältä ja vaihtuu kohta juopuneen örinäksi.
Saija on 52-vuotias sairaanhoitaja. Hänellä on kolme lasta ja juoppo aviomies. Työpaikalla sairaalassa Saijaan luotetaan. Hän hoitaa hankalatkin tapaukset ja tuntuu ehtivän joka paikkaan.
Perhe-elämässä Saija pyrkii täydellisyyteen. Juoppoa yrittäjäpuolisoa tuetaan, koti hoidetaan ja lapsille järjestetään rippijuhlat. Tätä kaikkea Saija ehättää päivittämään somen sivuille.
Natalil Lintalan käsikirjoittamassa näytelmässä on arjen tragiikkaa ja mustaa huumoria. Saijalle trendikkyys on tärkeää. Omaa täydellisyyttä nostetaan sosiaalisessa mediassa. Äärimmäinen terveellisyys ja timmi ulkonäkö ovat osa Saijan huolella rakentamia kulisseja.
Tarinan käännekohta on samanlainen kuin Claes Anderssonin näytelmässä Perhe. Isä raitistuukin pakon edessä. Kuinka äidin suu nyt pannaan? Tarvitaanko enää kaikesta huolehtijaa?
Lintala on tarttunut toiseen ajankohtaiseen asiaan. Hän kytkee tarinaan salaliittoteoriat. Puolison raitistuttua sairaanhoitaja Saijasta tulee totuusvalmentaja Korruptoitunut koira. Hän ottaa elämäntehtäväkseen paljastaa miehisen salaliiton, joka ohjailee maailmaa Yhdysvalloista käsin. Tämä uusi Saija on pukeutunut väkevästi punaiseen housupukuun.
Natalil Lintalan kirjoittama ja ohjaama Hyvinvointivalhe kestää vain kolme varttia. Se on vangitsevan tiivistunnelmainen kuin runo. Mia Vuorelan vivahteikas ja täyteläinen ääni pitää kuulijaa näpeissään koko ajan. Tulkinta, valot ja musiikki tekevät esityksestä toimivan kokonaisuuden.
RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko
Samasta aiheesta
Blogiartikkelit
Me teemme tämän kesän musikaalikomedian
22.6.2022
Musikaalissa soivat laulunumerot
21.6.2022
Ohjaajalta: Nauti menosta, mutta älä koita kotona!
16.6.2022
Videot
Teosesittely: Tippukivitapaus
7.3.2022
Ryöstö-räppi
16.2.2022
Puurojuhla 21: Joulurauhan julistus
23.12.2021
Podcastit
Lämpiöelämää 2.8: Ei kesää ilman Broadwayta
5.6.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 2
29.5.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 1
15.5.2022
Vastaa