Blogi

BLOGIARVIO: Kaikki menee pieleen mutta yleisö nauttii

24.10.2019

Näytelmä joka menee pieleen sai alkunsa brittiläisten näyttelijäopiskelijoitten pubiin tekemästä hupikomediasta. Idea oli niin hyvä, että esityksestä kehkeytyi kansainvälinen hitti.

Seinäjoella esityksen keskiössä on Etelä-Pohjanmaan Polytekninen Draamaseura, harrastajaryhmä, joka koettaa saada kasaan näytelmää Murha Havershamin kartanossa. Ammattinäyttelijöiden on siis esitettävä harrastajia maneereineen, törmäilyineen ja kömmähdyksineen.

Seinäjoen kaupunginteatteri hankki näytelmän lavasterakennelman Tampereen Teatterista. Sinne ne suunnitteli lavastaja Marjatta Kuivasto, Seinäjoellakin pitkään työskennellyt taituri. Lavasteiden osto teatterista toiseen on juuri oikeanlaista kierrätystä. Miksi keksiä pyörää toista kertaa?

Lavasteet nappaavat esityksen pääroolin. Juonta ja yllätyksiä paljastamatta on todettava, että kulissirakenteet ovat vähintään yhtä lujilla kuin esityksen näyttelijät.

Farssi on ajoituksen taidetta. Murha Havershamin kartanossa -näytelmää esittävät harrastajat tekevät taidetta siitäkin, että ilmaantuvat näyttämölle väärään aikaan ja väärästä paikasta. Lunttilappuja kirjoitellut hovimestari aiheuttaa hämmennystä lukemalla väärin kirjoittamiaan sanoja. Joonas Snellman on kutkuttavan hauska puisevana hovina.

Pihla Pohjolaisen ja Eino Heiskasen tulkitsemat hahmot rakastavat esilläoloa. Tunnetilan hakeminen unohtuu, kun pitää koko ajan flirttailla yleisön kanssa.

Jani Johansson tulkitsee teatteriryhmän johtajan roolin. Murhanäytelmässä hänellä on rikostarkastajan osa. Johanssonin mimiikka venyy äärimmilleen, kun viskinjuontikohtaus junnaa paikallaan.

Taiturimaisella liikeilmaisulla, jopa akrobatialla, on keskeinen osa tulkinnassa. Näyttämöteknisistä syistä Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijät joutuvat sanan mukaisesti venymään työssään.

Mia Vuorela pääsee käyttämään Turun seudun murretta, joka on hänen kotimurteensa. Joka paikkaan ehtivästä teatterin järjestäjästä tupsahtaakin yllättäen yksi pääosan esittäjistä. Ja puhe soljuu taatulla Turun murteella.

Heikki Vainionpää kuittaa palkkaansa pääasiassa makuullaan. Onhan hän murhamysteerin ensimmäinen ruumis. Pekka Hänninen häärää murhatun veljenä. Jarmo Pukkilalla on kiirettä toimiessaan murhamysteerin valomiehenä ja kuiskaajana.

Ohjaaja Kalle Lamberg vetelee tarkasti toteutetun ja täsmällisesti toimivan esityksen naruja. Riikka Aurasmaa on jälleen ilmeikkäiden pukujen suunnittelijana. Johanna Uusitontin kampaukset ja maskeeraus korostavat hassujen harrastajien roolipersoonia.

Näytelmä on alusta loppuun hauska ja yllätyksellinen. Väliajalta tullessaan katsoja ahmii näyttämön näkymiä silmillään ja odottaa, mikä seuraavaksi menee pieleen.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko