Blogi

Vilpitön saarnamies

13.10.2017

Saarnaaja-näytelmän inspiraationa toimii Niilo Yli-Vainion elämä. Niilon hahmoa itseään ei näytelmässä nähdä mutta hänen henkensä on mukana edustaen totuutta ja moraalia, jolle olisi käyttöä tänäänkin. Vaikka saarnaajan ammatti oli rakas oli se myös raskas eikä Niilokaan välttynyt kamppailulta ja kilvoittelulta.

Minne tahansa Niilo Yli-Vainio (1920-1981) meni, salit, teltat ja hallit pursusivat ihmisistä jo ennen tilaisuuden alkua. Karismaattinen saarnaaja puhui kuin parhaalle kaverilleen ja toi kuulijoilleen lohtua, toivoa ja uskoa.

Lapualta 1970-luvulla alkanut toiminta päätti seesteisyyden ajan Suomen kristillisessä kentässä. Tuomiopasuunan ääni oli muuttunut rakkauden ja ilon julistukseksi. Se kosketti erityisesti heitä, jotka toivat oman sairautensa kokoukseen toivossa, että ne jäisivät sinne. Kun saarnaaja ojensi kätensä, miehet ja naiset kaatuivat maahan pelastumis- ja parantumisihmeen kokeneina.

Nyt Suomessa oli hengen mies, josta kirjoitettiin lehdissä ja jota kuultiin radiossa ja televisiossa. Mutta saarnaajalla oli elämä, jossa hän tunsi kaiken olevan kohdallaan, hyvin ja täydellistä vain niinä tunteina, jotka hän seisoi kuulijoidensa edessä. Miten säilyttää terve omakuva, kun mahtavissa tuhansien ihmisten kokouksissa eri puolilla maailmaa kaikki pyörii hänen ympärillään, kun ihmiset kaikkialla katsovat häntä silmät ihailusta palaen lehtikuvaajien salamoiden räiskeessä ja kun ihmiset kiihkeästi pyrkivät koskettamaan häntä?

Mauno Saaren Saarnaaja-kirjasta (WSOY, 1983.) referoinut Anne-Kaisa Alatalo.
Alatalo (FM) on äidinkielen opettaja, joka on työelämäyhteistyön kehittämisjaksolla Seinäjoen kaupunginteatterin markkinointi- ja tiedotusosastolla.