Blogi

Suunnittelijan työ on askartelua ja asiakaspalvelua

1.9.2017

Saarnaaja-näytelmän lavastuksen ja puvustuksen suunnitellut Juho Lindström on pistänyt Elissa-studion uuteen uskoon. Katso kuvat suunnitteluprosessin etenemisestä ja pienoismallista. Kantaesityksestä 8. marraskuuta lähtien näet puhuttelevan tuloksen.

Seinäjoen kaupunginteatterin skenografi Juho Lindströmille työskentely kaupunginteatterissa on ensikädessä asiakaspalvelutyötä. Se on tasapainoilua katsojalle tutun ja tuntemattoman välillä – joskus tuotanto mahdollistaa tarkastelun uudesta näkökulmasta tai uudenlaiseen väitteen esittämisen ja joskus teokselle on parasta pysytellä mahdollisessa alkuperäisessä tai tekstiin kirjoitetussa ratkaisussa.

Teatterin katsominen on aina katsojalle subjektiivinen kokemus, mutta positiivinen asiakaskokemus on myös taiteellisen työryhmäläisen tavoite. Asiakaspalvelun ohessa kulkee tiimityöskentely ja oma taiteilijuus. Kaikkia taiteellisiakin ratkaisuja kehystää kuitenkin tuotannolliset rajoitteen tai mahdollisuudet kuten budjetti, henkilöresurssit ja esityspaikka.
– En halua pitää teatteria alustana omille taiteellisille ambitioilleni, mutta jos teos antaa tilaa hyvinkin suunnittelijalähtöiselle ratkaisulle niin tartun siihen mielelläni. Pyrin aina kokemaan visuaalisia ratkaisuja myös itseni ulkopuolelta, enhän ole tekemässä teosta itselleni.

Katsojina olemme tottuneet turvalliseen näyttämökatsomo-jaotteluun. Katsoja voi saliin tultuaan hakea oman numeroidun paikkansa ja istahtaa turvalliselle etäisyydelle näyttämön tapahtumista. Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-salissa näyttämöä rajaa turvallinen koroke, minkä yli näyttämän fyysiset tapahtumat harvemmin ulottuvat. Studionäyttämö Elissa poikkeaa Alvarista tietenkin koon ja muodon puolesta, mutta yksi suurimmista eroista siinä on katsomo. Elissassa on mahdollisuus määrittää katsojan paikka ja katsojamäärä uudelleen vaikka jokaiseen teokseen.

Syyskauden 2017 Elissan kantaesitys Saarnaaja saa ensiesityksensä 8. marraskuuta. Saarnaaja poikkeaa Lindströmille perinteisestä produktioprosessista monellakin tapaa.
– Yleensä ensimmäisenä saan tietää teoksen nimen, se voi olla minulle entuudestaan tuttu tai sitten tuntematon. Seuraavana saan käteeni käsikirjoituksen, jonka pohjalta suunnittelu yleensä alkaa.

Saarnaajassa järjestys on toinen. Kantaesityksenä teosta ei ole koskaan esitetty ennen eikä syyskuun alkuun mennessä, jolloin Lindström Saarnaaja-suunnittelutyöstä kertoi, työryhmä ollut vielä saanut valmista käsikirjoitusta.
– Tällaisessa tilanteessa ratkaisut tehdään keskusteluiden pohjalta eikä käsikirjoituksen kautta.

Lindströmille Saarnaaja on kiehtova ja mahdollistava lähtökohta suunnittelulle.
– Pystymme ohjaajan kanssa suunnittelemaan ennakkoon paljonkin, eikä tilaratkaisu jää todellakaan viimeiselle viikolle. Se on itse asiassa jo löydetty! Olen kuunnellut ohjaaja Juha Luukkosen intohimosta rönsyilevää kuvausta teoksen maailmasta, prosessoinut sen itseni läpi ja esittänyt ideani ohjaajalle. Jokusen muutoksen kautta löytyi koko työryhmää inspiroiva ratkaisu, minkä materialisoitumista en millään malta odottaa.

Saarnaajan tilaratkaisu saattaa yllättää katsojan.
– Katsojakokemuksen ravistelu ei ole minulle itseisarvo. Mutta joskus käy niin, että teoksen sisältö ehdottaa perinteisestä poikkeavaa ratkaisua. Haluan tuoda katsojan fyysisesti sisälle teoksen maailmaan. Teatterikentällä se ei tietenkään ole uutta, mutta veikkaan, että Saarnaajan maailmaan astuessaan katsoja pääsee määrittelemään rooliaan edes hieman eri tavalla kuin on tässä talossa käydessään tottunut. Tämä tapahtuu hienovaraisesti, katsojan mukavuusaluetta kunnioittaen.

– Teen töitä löytääkseni jokaisen teoksen suunnitteluun kulman, mikä hymyilyttää tai liikuttaa minua. Jos en löydä teoksesta jotain itseäni kutkuttavaa, se helposti heijastuu lopputulokseen. Tällä hetkellä Saarnaajan suunnittelu menee ihon alle. Se pelottaa, hymyilyttää ja nostaa pulssia.

Skenografi Juho Lindström.