Blogi
30.9.2014
Hei Tuula, sinä kroolaat nyt pilvimeren halki kohti taivaan kartanoita. Toivotan hyvää matkaa klaneettien ja tiluliin soidessa! Sinun köyhällä likallasi ei ollut maailmassa helppoa, mutta nyt siivet kantavat ja pääset taivaalliseksi kuorotytöksi. Tämän laulun suomensin sinulle ja sinä lauloit sen Teatteri Jurkassa, Vantaalla, Kajaanissa, Tampereella, Raumalla… unohtumattomasti!
Kun olen kuallu silkkikuteet valkeet saan
ja arkun pohjalle voin jäädä koisimaan.
Ei kouluun tarvi mun,
saan loman kaivatun,
kun loion polstereilla kirstun kruusatun.
Mua jengi tuijottaa kun olen kuallu.
Kun olen kuallu se on ihanaa!
Kun olen kuallu pappi avaa piplian
ja lukee sieltä värssyn kaikkein kauneimman:
”Ken teist´ on tahraton,
hän kiven nakatkoon.
Et osu Liisukkaan, hän enkeli jo on!”
Mut mua vaan naurattaa kun olen kuallu.
Kun olen kuallu koulu piut paut saa!
Kun olen kuallu mulle lava pykätään
ja arkun liki kynttilöitä lykätään.
Ne nenun hohtavan
paljastaa vainajan,
ja koko luokka alkaa karseen parkunan.
Vain köksä kiittää kun olen kuallu.
”Kun olet kuallu, ruoka riittää.”
Kun olen kuallu koko perintöni jaan.
En mukaanhan voi ottaa Molla-Maijaakaan.
On päätön kroppa sen,
hiuspinni ruosteinen,
vaan puvun knapissa on hohto helmien.
Sen sulle lahjoitan kun olen kuallu.
Kun olen kuallu muistat Liisukan.
Kun olen kuallu alan toden teolla
kroolata pilvimerta kohti taivasta.
Klaneetit ilakoi ja tilulii nyt soi,
kun enkelkuoro marssii kohti Liisukkaa.
Mä taakse jätän maan kun olen kuallu.
Kun olen kuallu vasta elää saan.
Friedrich Hollaender, Lieder eines armen Mädchens (1920—24)
VESA TAPIO VALO
Blogiartikkelit
Me teemme tämän kesän musikaalikomedian
22.6.2022
Musikaalissa soivat laulunumerot
21.6.2022
Ohjaajalta: Nauti menosta, mutta älä koita kotona!
16.6.2022
Videot
Teosesittely: Tippukivitapaus
7.3.2022
Ryöstö-räppi
16.2.2022
Puurojuhla 21: Joulurauhan julistus
23.12.2021
Podcastit
Lämpiöelämää 2.8: Ei kesää ilman Broadwayta
5.6.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 2
29.5.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 1
15.5.2022
Tänään menemme saattamaan Tuula sille viimeiselle matkalle.Ei tule olemaan helppoa..Tuo laulu”Kun olen kuollut”-ei koskaan häviä muistoista ja Tuulan tulkinta riipaisi syvältä ja samanaikaisesti nauratti niin,että silmissä sumeni.
Kaikesta huolimatta toivon sinne Seinäjoelle mahtavia elämyksiä ihmeellisessä teatterimaailmassa.Terveisin Heidi Herala