Blogi

ARVIO: Tuore Lapualaisooppera tykittää rajusti

9.9.2019

Kovasti kyseltiin, miksi Seinäjoen kaupunginteatteri vei Lapualaisoopperan Vanhalle teatteritalolle Puskantielle. Miksei odotettu teatterin remontin valmistumista. Eihän Lapualaisooppera Vanhalle mahdu.

Esityksen ohjaaja Juha Luukkonen ja lavastaja Juho Lindström näyttivät epäilijöille, että Lapualaisooppera sopii ja mahtuu vanhan, tunnelmallisen talon tiloihin. Esitys täyttää näyttämön, soljuu katsomon käytäville ja jylisee katsomon yli johtavaa siltaa. Videopätkien ja livekameran kautta näyttämö laajenee nykyaikaan, levittäytyy kaupungin kaduille ja pikkuputiikkeihin.

Ohjaaja ja Arvo Salon tekstin sovittaja Juha Luukkonen on jälleen repinyt teatterin henkilökunnasta kaiken irti. Tuloksena on yhtenäinen ja tuhti taideteos, joka ryöppyää runsauden sarvena katsojan syliin.

Lapualaisoopperan pohjatarina kertoo Lapuanliikkeen synnyn, uhon ja tukahtumisen väkivalta-aallon kurimukseen. Liikkeen keulakuva Vihtori Kosola nauttii vallantäyteydestä vuoden 1930 talonpoikaismarssin aikana. Kyyditykset ja väkivallanteot huipentuvat vuoden 1932 epäonnistuneeseen Mäntsälän kapinaan ja kapinajohtajien vankilatuomioihin.

Esityksen riipaisevimpiin kohtiin kuuluu suutari Erik Mätön kyyditys ja murha, josta Vihtori Kosolan poika Pentti tuomittiin. Lapuanliikkeen johtajiin kuuluneesta Hilja Riipistä, Hurja-Hiljaa, inhimillistettiin kertomalla hänen lastensa kuolemasta. Nuori Hilla Rämäkkö teki riipaisevan roolityön pienenä Heljänä.

Nykyajan ongelmista ravisteltiin rasismia, pakolaisten asemaa, syrjäseutujen katoavia palveluja, yksinhuoltajuutta ja ihmisten huutavaa yksinäisyyttä. Myös uskontojen äärimuotojen todetaan aiheuttavan väkivaltaista kostonkierrettä.

Jokainen Lapualaisoopperan rooleista oli huolella tehty.
Esa Ahosen Kosola jyrisi mustaa siltaa astellessaan kuin hurja rokkikukko. Jani Johansson laukoi Artturi Vuorimaan suulla kaikkein rasistisimmat möläykset. Pekka Hänninen hihkui Muiluna ja Henna Sormunen Vähätalona. Ilona Pukkilan Hurja-Hilja oli lastensa kuoleman rikkoma vihan enkeli.

Natalil Lintala tulkitsi protestilaulut upealla äänellään. Mia Vuorelan hahmogalleriassa on monta hienosti kerrottua tarinaa. Heikki Vainionpään hahmot olivat tavallisia, tasapainottavia henkilöitä, jotka joutuivat ääriainesten ja yhteiskunnan rakenteiden puristukseen.

Jukka Puronlahden riipaisevin hahmo oli suutari Mättö, joka revittiin eroon perheestään. Joonas Snellman koetti Vihtori Herttuan roolissa hillitä lapualaisten veritekoja. Mari Pöytälaakso tivasi toimittajana rasististen lausumien taustoja.

Esityksen loppupuolella on puhutteleva kohtaus, jossa Esa Ahosen Kosola tulee vankilasta lyötynä miehenä. Sari Jokelin hahmottelee väkevästi ja vivahteikkaasti Vihtorin vaimon Elinin osan. Vanha pariskunta tukeutuu toisiinsa ja etsii sovintoa. Anteeksianto ja erilaisten näkemysten yhteen sovittaminen ovat välttämättömiä, että yhteiskunta pysyy pystyssä.

Lapualaisoopperan musiikki on rajua rokkia, joka rytmittää kerrontaa ja antaa potkua tulkinnalle. Pekka Hännisen rumputykitys on hurjaa katsottavaa ja kuunneltavaa.

Esitys vaatii katsojalta herpaantumatonta seuraamista, koska aikatasot vaihtelevat nopeasti. Yleissivistyksestäkään ei ole haittaa tarinan pikku piikkien tunnistamisessa.

RAIMO HAUTANEN
kriitikko