Blogi

Arvio: Puheet eivät paljon poikkea – lapuanliikkeestä on jatkumo nykypäivään

16.9.2019

Seinäjoen kaupunginteatterin ensi-illasta poistui vaikuttunutta väkeä. Teosvalinta ei itsessään jätä ketään kylmäksi: Lapualaisooppera on aina tapaus ja synnyttää paljon keskustelua, riippumatta siitä, millä vuosikymmenellä sitä on esitetty.

Niin sen pitää ollakin. Seinäjoen Lapualaisooppera on sanalla sanoen väkevä. Se on kokonaan uusi teos, jossa vanha 1960-luvun Lapualaisooppera limittyy nykypäivään. Nykypäivän sekoittuminen perinteiseen Lapualaisoopperaan tekee siitä monin verroin kiinnostavamman.

Seinäjoella yksi Lapualaisoopperan tunnetuimmista kappaleista, Kosolan tulolaulu, on upea. Vihtori Kosola, johtaja Jumalan armosta, astelee lavalle rock-konserteista tuttua katsomon ylittävää siltaa pitkin. Huima vertauskuva populistille, jota aatteelliset fanijoukot katsovat ylöspäin. Kohtauksessa näkyy populistipoliitikon valtava vaikutusvalta, kun olosuhteet ovat loksahtaneet kohdalleen.

Seinäjoen kaupunginteatterissa Kosola todella tuloo: ”Jumalauta, näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata Jumalaa!” laulaa näyttelijä Esa Ahonen niin, että alkuperäinen Lapualaisoopperan Kosola, Vesa-Matti Loiri jää kakkoseksi.

Uusi Lapualaisooppera näyttää, miten vihan kierre syntyy ihmisissä. Se on silmiäavaavaa ja pelottavaa: Puheet eivät enää juuri poikkea siitä, mitä ne olivat 1930-luvulla lapuanliikkeen aikaan. Tätä samankaltaisuutta ohjaaja Juha Luukkonen käyttää taitavasti katsojan ravistelemiseen.

Muiluttajia ajoi kommunistien pelko. Tämän päivän poliittisessa tilanteessa esiintyvät toisenlaiset pelot, maahanmuutto, islam, aluepolitiikka, EU. Ne luovat otolliset olosuhteet populisteille, jotka julistavat olevansa kansan asialla, eliittiä vastaan.

Näytelmä osoittaa katsojalle, miten lyhyt matka vihapuheista on lopulta väkivaltaan, vaikka puheita jatkuvasti vähätellään. Ajatellaan, etteivät ne mitään merkitse, vaikka historia on osoittanut tämän vääräksi.

Fasismi ei ole umpiossa: Heil Hitler, meil Kosola, muil Mussolini. Eikä se ole 30-luvulle unohtunut jäänne, jossa lapuanliikkeen muilutuksia sopisi nykyään kutsua ”juurevalla kansanhuumorilla ryyditetyksi hevosenleikiksi”, kuten Jussi Niinistö on kutsunut.

Ne olivat raakoja pahoinpitelyitä, joista osa päättyi kuolemaan. Suutari Mätön teloitus ei ole teatteria, vaan todellisuudessa tapahtunut teko, joka on tuomittava edelleen 2019. Vähättely on sama kuin puolittainen ihailun osoitus.

Sivistysvaltiossa menneisyyttä ei yritetä valkopestä vaan siitä otetaan opiksi. Mitä kertoo sivistysvaltion tilasta, että samaan aikaan, kun kovat puheet ovat lisääntyneet, myös tarve vähätellä historiaa näyttää lisääntyneen? Nykyään löytyy juutalaisten kansanmurhan kieltäjiäkin.

Kuoliaaksi vaikeneminen tai tahallinen unohtaminen on ollut muotia naapurissa Venäjällä, jossa Karjalassa lähellä vanhaa Karhumäkeä oleva Sandarmohin joukkohauta-alue paljastui vasta 1997.

Sandarmohiin on haudattu arviolta liki 10 000 Josif Stalinin vainoissa teloitettua vankia ja vähemmistökansallisuuksia, joista haluttiin päästä eroon. Suomalaisia arvioidaan olevan haudoissa noin 800-900. Venäläinen sotahistoriallinen seura on tosin päätynyt eri päätelmään: haudoista löytyykin suomalaisten jatkosodassa ampumia venäläisiä?

Valkopesulla ja vähättelyllä halveksitaan kaikkia vainojen uhreja ja myös heidän sukulaisiaan.

SATU TAKALA