Blogi

Että vihan kierre viimein katkeaisi

7.9.2019

Juha Luukkonen laittaa Lapualaisoopperan tuoreisiin kuosiin.

Lapualaisoopperan henkilöhahmot saavat nyt uutta lihaa luidensa ympärille. Ohjaaja Juha Luukkosen silmät palavat. Hän istuu Seinäjoen nuorisokeskuksen kahviossa ja puhuu vihasta. Miten se syntyy. Kuinka se liikuttaa joukkoja ja mitä sille voisi ja pitäisi tehdä. Kuinka historia toistaa itseään. Sitten monologi katkeaa äkisti.

– No taas lähti lapasesta.

Luukkonen vetäytyy tuolilla taaksepäin ja pahoittelee katkeamatonta puhetulvaansa. Aivan turhaan. Luukkosta kuuntelee mielellään, joten parasta lyödä lisää puita pesään. Ei se mitään, anna mennä vaan. Juha Luukkosella on syystäkin paljon puhuttavaa.

Seinäjoen kaupunginteatterin Lapualaisoopperan ensi-iltaan on kolme viikkoa ja rapiat. Lienee turha täsmentää, että ikonisen, lapuanliikkeestä ja fasismista kertovan pohjalaisnäytelmän elvyttäminen on eräs syksyn teatteritapaus, ei vain täkäläisittain vaan valtakunnallisesti.

Senkin seikan voi luikauttaa tähän väliin, että kyseessä on samalla ensimmäinen kerta, kun Lapualaisooppera nähdään pohjalaisen ammattiteatterin näyttämöllä. Onhan se nyt hyvänen aika kutkuttavaa. Vihtori Kosola ja kumppanit kaivetaan teatterihistorian naftaliinista kotikentällä. Miten pitkään edellisestä kerrasta on? Kaksikymmentä, kolmekymmentä vuotta?

– Lapuan harrastajanäyttelijät esitti näytelmän 2001, Luukkonen muistuttaa.

Miksi tämä teos juuri nyt ja juuri näille kulmille? Millainen on Lapualaisooppera vuosimallia 2019, voisitko paljastaa jotain, Luukkonen? Luvassa on jotain uutta.

Juha Luukkonen kertoo saaneensa Arvo Salon perikunnalta luvan tuoda näytelmään sen alkuperäiseen käsikirjoitukseen kuulumattomia mausteita. Myös orkestraatiota on sovitettu paikoin rankallakin kädellä.

– Olen kirjoittanut Salon tekstin päälle, viereen ja alle uutta materiaalia, ohjaaja paljastaa.

Hän sanoo halunneensa tehdä näytelmän, joka katsoo sekä menneeseen että nykypäivään. Tarinalliset rinnastukset raamittavat uutta Lapualaisoopperaa. Näytelmä alkaa nykyajasta, josta leikataan 1920-luvun Lapualle. Aika ja paikka saattavat vaihtua jopa kohtausten sisällä.

– En näe historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta peräkkäisinä asioina. Minulle ne ovat sisäkkäisiä tapahtumia, Luukkonen perustelee.

Keskeiseksi hänen Lapualaisoopperassaan nousee Vihtori Kosolan hahmo, lapuanliikkeen karismaattinen keulakuva, ”johtaja Jumalan armosta” ja jos historia olisi mennyt toisia ratoja, ehkä fasistisen Suomen diktaattori, Pohjolan Mussolini. Juha Luukkonen sanoo etsivänsä Lapualaisoopperassa vastausta etenkin yhteen kysymykseen: mistä fasismi syntyy.

– En hyväksy väkivaltaa, mutta pyrin ymmärtämään niin pitkälle kuin mahdollista ihmisiä, jotka fasismiin ajautuvat.

Luukkosen mukaan yksipuolinen tuomitseminen on latteaa ja vaarallistakin. Jos ei edes yritä ymmärtää vihan ja ääriliikkeiden mekaniikkaa, vastassa on aina sama seinä eikä historiasta milloinkaan opita mitään. Kosolan hahmo tarjoaa yhden monista näkökulmista luodata ilmiötä ja juuri siksi Luukkosen Lapualaisoopperan näkökulma laajenee etenkin Kosolan suuntaan. Lihaa luiden päälle on antanut Kosolan omaelämäkerta. Luukkonen löytää sieltä syvään juurrutettua venäläisvihaa ja suomalaisen perusmyytin Kullervosta: kovia kokenut tulee ja kostaa.

– Tämä mekaniikka on kulkenut koko Kosolan suvussa, Luukkonen tulkitsee. – Pystyn tekstien kautta ymmärtämään, mistä Vihtori Kosolan voimakas viha tiettyä ihmisryhmää ja aatteen edustajia kohtaan juontui. Samalla tavalla ymmärrän omaa isää ja isoisääni. Kun katsoo mitä he joutuivat kokemaan, on selvää, että heistä tuli kovan luokan vasemmistolaisia.

Kosolan saappaissa näyttämöllä astelee Esa Ahonen. Millaista on ollut ottaa haltuun tämä rooli? Ahonen on seurannut keskustelua vierestä ja pureksii kysymystä tovin. Hän sanoo, että Arvo Salon Lapualaisoopperassa Kosola on patsasmainen hahmo.

– Tässä mennään tuon fasadin taakse. Siihen, mitä taustalla liikkuu. Tasoja on älyttömän monta.

Näytelmää esitetään kaupunginteatterin väliaikaisissa tiloissa Vanhalla. Tila tyydyttää Luukkosta. Hänen mielestään historiassa liikkuva teos sopii rakennukseen, jolla on historia.

– Tila mahdollistaa intiimiyden. Näytelmä tulee erittäin lähelle katsojaa.

Lapualaisoopperan tuominen Seinäjoen kaupunginteatterin lavalle on ollut monen tekijän summa. Eräs tekijä löytyy Luukkosen lapsuudesta.

– Vanhempani olivat 60- ja 70-luvun kulttuuriradikaaleja. Lapualaisoopperan biisit olivat unilaulujani, Luukkonen lataa.

Ihanko totta?

– Kyllä, näitä biisejä minulle laulettiin.

Hän kertoo ajatuksen Lapualaisoopperan tuomisesta Seinäjoella pyörineen mielessä siitä asti, kun hän – sanojensa mukaan – pätkähti kaupunkiin. Se tapahtui vuoden 2016 tietämillä. Luukkonen ohjasi kaupunginteatterille näytelmät Täällä Pohjantähden alla ja myöhemmin Niilo Yli-Vainion elämästä kertovan Saarnaajan.

Vaasaankin hän on tehnyt useita ohjauksia, sillä hän työskenteli Vaasan kaupunginteatterissa 2005–2007. Yhteensä toistakymmentä ohjausta lakeuksilla – jokin täällä ohjaajaa selvästi vetää. Mikä?

– Helsinkiläinen urbaani pölinä ei kiinnosta minua yhtään, Luukkonen pamauttaa.

– Pohjanmaalla on helkkarin kiinnostavia tarinoita ja monella tavalla älyttömän kiinnostavaa historiaa. Juurevuutta. Luukkonen muistelee Vaasan aikojaan.

– Minulta kysyttiin, miten voit puhua pohjalaisuudesta, kun et ole täältä. Vastasin, että juuri siksi. Ulkopuolisena näen joitain asioita paremmin kuin täällä asuvat.

– Teatterin kuten kaiken taiteen on oltava kiinni ajassa ja paikassa. Pohjanmaalla on tehtävä juttuja, jotka resonoivat täällä. Lapualaisooppera on sellainen.

Että vihan kierre viimein katkeaisi.

ILKKA-LEHTI
12.8.2019 

Lapualaisoopperan ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterissa on 7. syyskuuta.

Ohjelmistossa

Lapualaisooppera

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*