Blogi

KOMMENTTI: Lapualaisoopperan kuorossa v. 1966 ja katsojana v. 2019

9.9.2019

Vielä kerran kiitokset mahdollisuudesta nauttia teatterinne Lapualaisoopperasta, joka ilahdutti minua ja puolisoani kovasti.

Oli myös iloista, että minulla oli mahdollisuus kiittää ohjaajaa hienosta työstä ja näytelmän uusista teksteistä, jotka mielestäni tyylillisesti vastasivat Arvo Salon tekstiä, mutta toivat näytelmän oman aikamme todellisuuteen ilman sormi pystyssä opettavaisuutta.

Lienenkö entisen ammattini puolesta (musiikin opettaja) puolueellinen kun ensimmäiseksi kiiruhdin kiittämään Ilona Pukkilaa ja Lyytin esittäjää (Natalil Lintala?), joiden molempien sekä roolin tekoon että laulujen tulkintaan olin erityisen mielistynyt.

Jos aika olisi antanut mahdollisuuden olisin halunnut kehua kuplille Jani Johanssonin, joka niin suvereenisti ilman saumoja oli sekä Artturi Vuorimaa että nykyiset “artturivuorimaat”.

Minua ilahdutti myös kovasti musiikin uudet sovitukset, jotka antoivat tilaa laulujen tekstien esittämiselle ilman ikuista “oikein laulamisen” inhottavaa painetta. Voin varmaan näin kauttasi kiittää niitä, joille siellä en ehtinyt erityistä kiitosta antaa, myös muusikoille ja koreografille.

Hieman tekee mieli kommentoida erästä arvostelua, jonka lihavoitu sitaatti on “Viha täyttää maailman jaa valtaa estradin runsaaaksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi.” Minä en tuntenut katsoneeni kahta tuntia vihaa vaan mm pohdiskelleeni vihan syitä ja analogioita eri aikoina.

Pirstaleisuus ja vaikea hahmottaminen?
Minä olin oikein helpottunut, että Lapualaisopperaa ei esitetty kuin 60v sitten, jolloin näytelmän merkitys mielestäni oli siinä, että se nosti näyttämölle uusin keinoin siihen asti niin vaietun kauden historiastamme.  

Viittaus punaisiin vain hipsuttelevana hippikansana?
Esityksessä ensin hämmästyin tätä ihanaa hippityttöä kitaroineen, mutta siitä kasvoi mielestäni paitsi herkullinen viittaus 60-lukuun myös siihen, että oikeasti on yhä olemassa vilpitöntä, jopa naivia luottamusta siihen, että asioita, maailma voidaan muuttaa paremmaksi (ollessani 35v opettajana näin senkin ilokseni). Tämän tytön muuttuminen Lyytiksi oli minun mielestäni hieno kohtaus. 

Ja mitä taas tulee muuten punaisiin tässä näytelmässä, mikä se olisi ollut muu kuin Mättö ja ne vähäosaiset, jotka käyvät ruokajonoissa, potevat palveluiden puutetta myös maaseudulla ja tekevät konkursseja pienyrityksineen.

Kaiken kaikkiaan monta ajatusta rikkaampan toivotan teille hyvää jatkoa Lapualaisopperan ja tulevien esitysten parissa

HILKKA LAPPELA

Ohjelmistossa

Lapualaisooppera

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*