Blogi

Sohvakriitikolta: Tervetuloa hattarahoitoon ja karkkikylpyyn

12.4.2022

Mia Vuorelan näyttelemä Mahtimummeli Päätäi Väätäinen ajelee pipomopolla. Taustalla Katja Palmu Tukaanin roolissa. Kuva: Jukka Kontkanen

Jännittynyt kikatus leviää teatterikatsomossa ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on lausuttu lavalla. Tämä tietää hyvää, nyt mennään eikä meinata!

Seija Soija on rohkea ja oikeidenmukainen paputyttö, joka päättää etsiä parhaan piilon tullakseen taas löydetyksi. Mukaansa seikkailuun hän saa ujon Hujopin. Kaksikko törmää matkallaan mitä erilaisimpiin otuksiin. Riemastuttava Päätäi Väätäinen saa agenttitehtävän ja kulkee heidän jäljissään löytääkseen kaksikon.

Toivottavasti ne tekivät muksuihin yhtä suuren vaikutukseen kuin minuun, keski-ikäiseen täti-ihmiseen.

Seinäjoen kaupunginteatterin väki heittäytyy tyylillä rooleihinsa ja ilo tarttuu katsojiin. Heidi Ajanto on tomera Seija Soija, joka lumoaa laulullaan ja taitaa myös nyrkkeilymatsit. Marko Maunuksela Hujoppina kasvaa näytelmän aikana epävarmuudesta rohkeuteen. Mia Vuorela on ihanan hömppä Päätäi Väätäinen, sellainen mahtimummo jonka toivoisi olevan kaikilla lapsilla. Muut näyttelijät urakoivat kukin useita rooleja muuntautuen taituruudella hahmosta toiseen. Mieleenpainuvia näyttämökuvia ja -tunnelmia koin useita: Esa Ahonen Rämeämmänä pelotti, Marja Salo Hiippailuhotellin portieerina ihastutti ja agilitymummojen kisat röhönaurattivat.

Se on ylistys suomen kielelle ja mielikuvitusmatkailulle.

Laura Ruohonen on sanaillut sulkakynällään (näin ainakin kuvittelen) käsikirjoituksen sekä ohjannut Tippukivitapauksen. Haastattelun perusteella hän on nauttinut työskentelystään Seinäjoella ja se myös näkyy lopputuloksessa. Näytelmä on täynnä vauhtia ja sen käänteissä viihtyvät sekä lapset että seuralaisina toimivat aikuiset.

Anna-Mari Kähärä on säveltänyt musiikin ja laulut ovatkin Tippukivitapauksen mehevintä kuunneltavaa. Ei ihme, että kyseinen albumi nappasi aikoinaan parhaan lastenlevy-Emman. Kipaleita oli esityksen jälkeen pakko luukuttaa kotonakin, sillä jotkut sanaleikittelyt livahtivat ohi ensikuulemalla.

Lavastussuunnittelu on Antti Mattilan käsialaa. Puku- ja hahmosuunnitelmat ovat kuvataiteilija Erika Kallasmaan, joka on työskennellyt Laura Ruohosen työparina runokirjojen kuvittajana. Lavastuksen ja puvustuksen parissa pääseekin sukeltamaan lämpöiseen värikylpyyn, niin muhkean värikästä elo Tippukiviluolassa on.

Nykypäivän muksut eivät näytä vierastavan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Toivottavasti hoverboard, rullaluistimet, trapetsitaiteilu ja kauko-ohjattavat vempeleet tekivät heihin yhtä suuren vaikutukseen kuin minuun, keski-ikäiseen täti-ihmiseen. Ja hei, paras menopeli löytyy Päätäi Väätäiseltä, joka matkustaa pipossa, tietysti!

Tippukivitapaus on virkistävää jumppaa kielelle ja mielelle. Se on ylistys suomen kielelle ja mielikuvitusmatkailulle. Se muistuttaa myös siitä, kuinka meille kaikille on tärkeää tulla löydetyksi.

MERVI SOINI 
Kauden 2021-2022 sohvakriitikko, joka rakastaa Niskavuori-näytelmiä ja komisario Palmu-elokuvia

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.