Blogi

Sohvakriitikolta: Lapset, tää on teille

8.4.2022

Seija Soija ja Hujoppi, eli näyttelijät Heidi Ajanto ja Marko Maunuksela. Kuva: Jukka Kontkanen

Maailmassa on ihan tosi paljon asioita jotka on sallittu tai suunnattu aikuisille, mutta ovat kiellettyjä lapsilta. Usein tietenkin hyvästä syystä. Silti harmittaa, että lapsille ei ole jätetty yksinoikeudella muuta kuin isojen huoltoasemien pallomeret.

Tämä arvostelu on kuitenkin kirjoitettu vain lapsille, aikuisille annetaan sen verran myönnytystä että ääneenlukijana saa toimia, mikäli tarve vaatii.

Moi moi molemmilla moikkauskäsillä!
Ihan ensimmäiseksi haluaisin varmistaa että tämä kirje tulee oikeaan osoitteeseen. Tässä siis tarkistuslista:
– Oletko sitä mieltä, että kodin voi siivota heittämällä pianon ikkunasta? 
– Onko punainen sinusta paviaanien peffan väri? 
– Oletko koskaan harkinnut kotoa karkaamista? 
– Haluaisitko uida puudelinpentupallomeressä? 
– Naurattavatko pierut sinua? 
– Oletko koskaan haaveillut kauko-ohjattavasta täytekakusta? 
Mikäli vastasit edes yhteen kohtaan kyllä, niin olet juuri oikea henkilö!

Olet saattanut ehkä käydä joskus teatterissa. Tai sitten sinulla saattaa olla sellainen ajatus että teatteri on tylsä paikka jossa aikuiset käyvät. Teatterissa voi tietenkin olla tylsääkin, mutta ei koskaan niin tylsää kuin hammaslääkärissä, tai silloin kun pitää mennä ostamaan uusia toppahousuja. Yleensä esitykset ovat niin hyviä, ettei tule yhtään tylsää. Teatteriesityksissä on sitä paitsi aina väliaika ja silloin voi mennä ostamaan vaikka pullan ja pillimehun. Jos silti vielä tuntuu, ettet ole ihan varma että haluaisitko lähteä teatteriin, niin voin salaa vähän kertoa että mitä siinä Tippukivitapauksessa oikein tapahtuu. Aika hassu nimi. Tippu. Kivi. Tapaus.

Tippukivitapaus on alun perin runokirja ja sen on kirjoittanut sellainen kirjailija kuin Laura Ruohonen. Kirjan löytää esimerkiksi kirjastossa runokirjojen hyllystä kohdasta R niin kuin Ruohonen. Jos et löydä niin kysy kirjastovirkailijaa apuun, he ovat siellä sitä varten että löytävät kirjoja. Olet myös saattanut katsoa joskus Yökyöpelit-sarjaa joka tuli ennen Pikku Kakkosessa, siitä tuttuja hahmoja on eksynyt tähän näytelmään.

Ensin on siis Seija Soija ja aika nopeasti käy niin että Seija menee kahden kaverinsa kanssa hukkaan. Toinen kavereista on nimeltään Hujoppi ja toinen Tukaani. Hukkaan kannattaakin aina mennä kaverin kanssa, se on huomattavasti hauskempaa kuin yksin hukassa oleminen. Seija on vain köyhä palkokasvi, joka ei ole saanut käydä taimitarhaa ja ottaakin hukassa kaiken irti jännittävistä seikkailuista. Seijaa etsimään värvätään Mahtimummeli Päätäi Väätäinen. Mahtimummeli ei ole erityisen hyvä etsijä ja siksi tehtävään olisikin kannattanut palkata esimerkiksi kirjastovirkailija, he kun ovat tosiaan hyviä etsijöitä.

Suosittelen että menet katsomaan Tippukivitapausta, jos haluat nähdä jotain niin hauskaa että pitää nauraa maha kippurassa. Teatteriesitykset ovat siitä hassuja, että ne jäävät usein mieleen pitkäksi aikaa, minulla on soinut näytelmän tunnuslaulu nyt monta päivää päässä. Laulun nimi on Jos on hanskat, ja jos olet vieläkin vähän epävarma että kannattaako esitystä lähteä katsomaan, niin voit käydä kuuntelemassa kyseisen biisin Youtubesta.  Minun mielestäni laulujen lisäksi esityksessä oli parasta Tukaanin tekemät hurjat sirkustemput.

Tämän kirjeen on sinulle kirjoittanut Riina, jota sanotaan usein Mustikaksi. Se johtuu siitä että minulla on mustikanvärinen tukka. Saattaisin oikeastaan sopia tämän näytelmän hahmoksi. Olen mennyt aika monta kertaa hukkaan, mutta löytynyt sitten. Ja siitä olen samaa mieltä Seijan kanssa, että parasta on tulla löydetyksi kimalluksen keskeltä. 

RIINA HAUKKALA
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2022.

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.