Eija-Irmeli Lahti joutui pohtimaan, mitä ei-näytteleminen on?

26.2.2016

Ei saa sitten näytellä, toivoi kirjailija Sinikka Nopola näyttelijä Eija-Irmeli Lahdelta. Loppuhalauskompleksi ja muita riskejä kantaesitetään Verstasteatterissa 11. maaliskuuta.

Loppuhalauskompleksi ja muita riskejä -näytelmää harjoitellessaan Lahti on pohtinut useammankin kerran, mitä ei-näytteleminen oikein on? Yleisön edessä kun ei ainakaan voi olla monotoninen.
– Nopolan tekstin esittäminen perustuu pudotteluun, toteamiseen. Tekstiä ei sovi näytellä rikki, mutta lavalla on silti oltava elävänä.

Vaikka Lahdella on kokemusta sooloesitysten valmistamisesta, yksin tekeminen on tuonut tekstin työstämiseen oman haasteensa.
– On raakaa puuhaa opetella tekstiä itsekseen. Muistisääntöjen luominen ja näyttämöllä liikkuminen auttavat. Yksin ei voi alkaa paisuttaa sanallista ilmaisua siinä mitassa, kuin jos mukana olisi vastanäyttelijä, jonka kanssa kommunikoida.

Soolonäytelmä koostuu liki paristakymmenestä erillisestä tekstistä. Ne tuovat esiin hupaisia huomioita arkisista asioista.
– Huumori piilee tosissaan olemisessa. On koomista, miten näiden tarinoiden hahmot uskovat siihen mitä kertovat, sanoo Lahti.

Hän pitäytyy täysin Nopolan tekstissä.
– Ominkin sanoin tarinat voisi kertoa, mutta Nopola kirjoittaa vastustamattomia sanakukkasia, jotka on esitettävä niin kuin ne on kirjoitettu.

Näytelmää ovat ohjaaja-näyttelijä Eija-Irmeli Lahden kanssa työstäneet visuaalisuudesta Lahden kanssa vastaava Airi Lakso, valosuunnittelija Hannu Raja–aho, äänisuunnittelija Sami Silén ja pukusuunnittelija Riikka Aurasmaa.

Loppuhalauskompleksi ja muita riskejä -näytelmää esitetään Verstasteatterissa tämän kevään ajan.

Eija-Irmeli Lahti esittää Sinikka Nopolan hupaisia huomioita arjesta. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri.