Väliaika

Blogi

Blogiarvio: Sodan kaameus vyöryy katsojan syliin

16.9.2026

Sam Sihvon yli sata vuotta sitten kirjoittama laulunäytelmä Jääkärin morsian on saanut Juha Luukkosen käsissä uudenlaisen tulkinnan. Luukkonen kuvaa käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan näytelmässä sodan raakalaisiksi muuttamia ihmisiä ja heidän uhrejaan.

Luukkosen Jääkärin morsiamen pohjalla on Sihvon kirjoittama Martin ja Sabinan rakkaustarina. Sotilaskoulutusta Saksaan hakemaan lähteneet jääkärit taistelevat Saksan riveissä Venäjää vastaan. Latvialaisessa Liepajan kaupungissa jääkärit tutustuvat paikallisiin asukkaisiin. Liepajan Pyhän Kolminaisuuden kirkossa he vannovat uskollisuudenvalan Suomen hallitukselle ja lähtevät laivalla taistelemaan Suomen vapaussotaan, joka vähitellen muuttuu veriseksi sisällissodaksi.

Juha Luukkonen on luonut näyttämölle hurjasti ryöppyävän runsaudensarven, jossa liikutaan sumeilematta sadan vuoden takaisista tapahtumista nykyaikaan.

Hengästyttävään kerronnan hyökyaaltoon tulee suvantopaikkoja upeasti esitetyillä lauluilla. Marttia esittävä Juha Lagström tulkitsee komeasti muun muassa Words Don´t Come Easy -kappaleen. Lagströmin ruotsinkielinen kappale tempasi katsojat Allsong på Skansen -ohjelman tunnelmaan.

Muista musiikkinumeroista jäi mieleen Mari Pöytälaakson esittämän ilotalon emäntä Sonja Strandin kiihkeä I am a Woman in Love -biisi.

Näyttämökuva 
vailla vertaa

Lavastussuunnittelija Juho Lindström ja pukusuunnittelija Noora Salmi ovat olleet varsinaisia fakiireja. Heidän luomansa näyttämökuva on tummanpuhuvan uhkaava ja sotainen. Nostureita käytetään tehokkaasti, ja kaikki esillä oleva palvelee kokonaisuutta.

Erityisen onnistunut keino on käyttää kahta näyttämön ylänurkassa olevaa kuvaruutua. Niihin tuodaan lähikuvaa näyttelijästä ja viedään kamera vaeltelemaan teatterin aulaan. Skriinit laajentavat kerrontaa. Tapahtumat tuodaan suoraan katsojan syliin.

Kuvaajat kulkevat avoimesti näyttämöllä sotilasasuissa, joiden selässä lukee PRESS.

Puvustuksessakin sekoitetaan pakkaa taitavasti. Jääkärien sotilaspuvut ovat nykyaikaisia maastopukuja ja kiväärit uusia rynkkyjä. Historiallisia asuja vilahtelee siellä täällä.

Osaava bändi, johon kuuluvat Sami Silén, Tuomo Tiitinen ja Teemu Vuorela soittaa taustalla ihan näkyvissä. Ratkaisu on osa tulkinnan vieraannuttamiskeinoja.

Kiihkeän julistavat 
roolityöt

Jääkärin morsiamessa on rykelmä roolihahmoja. Perusjengin lisäksi näyttämöllä hyörii venäläisiä, juutalaisia, mielenosoittajia, punaisia ja poliiseja.

Tarinan toisia päähenkilöitä eli nykyajan nuorta aktivistia ja hänen pappaansa esittävät Tomi Turunen ja Esa Ahonen. Turunen onnistuu kaivamaan itsestään vihan ja katkeruuden. Hänen mukaansa vääryydet ratkaistaan väkivallalla. Esa Ahosen pappa kamppailee koston ja ymmärryksen välillä. Molempien tulkinta on kiihkeän julistavaa, mikä on näytelmän sävy. Ahonen pääsee parissa kohtaa väläyttämään laulunlahjojaan.

Kristiina Karhu tekee Sabinan roolissa hurjan tulkinnan joukkoraiskauksen takia puhekykynsä menettäneenä tyttönä.  Jussi Jätinvuori on liikuttava Isak ja inha Norrmén. Mia Vuorela on napakka Ruth Munck ja inhottava paronin äiti.

Jani Johansson kehittyy huikealla tavalla jääkäri Kalpan osassa julmaksi sotilaaksi. Jukka Puronlahti on syvämietteinen jääkäri Mikko. Puronlahden vessanpytyllä filosofoiva Mannerheim on naurettava yritys tehdä suurmiehestä pelle.

Sota tekee 
ihmisestä julman

Juha Luukkosen Jääkärin morsian osoittaa sen, että sota tekee ihmisestä julman ja raa´an. Sota tarjoaa ahneille ja piittaamattomille tilaisuuden rikastua toisten kurjuudella. Kaikella käydään kauppaa.

Näytelmässä uhotaan ja hehkutellaan kapinaa ja vallankumousta. Eduskuntatalokin roihuaa liekkien vallassa.

Nyky-Suomessa on kuitenkin vapaus esittää tällainenkin tulkinta Jääkärin morsiamesta. Jääkärin morsian -elokuva oli 40 vuotta kielletty Suomessa Neuvostoliiton painostuksesta. Vasta sosialistimaan romahdus toi filmin televisioon 1980-luvun lopulla.

Hengästyttävän runsaasta tykityksestä olisi ilman hellyttävää loppukohtausta jäänyt vihan tunne päällimmäiseksi.

Lapsissa on tulevaisuus, ja tulevaisuudessa on toivo paremmasta.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko