Väliaika

Blogi

Blogiarvio: Ironia ja kolkko brittihuumori kukoistavat Törnävällä

10.7.2022

Tuore Törnävän kesäteatterin huumoripläjäys vie katsojat 1900-luvun Britanniaan. Vaikka musikaalissa päitä tippuu yhtä tiuhaan tahtiin kuin aikoinaan Ranskan suuressa vallankumouksessa, on kostoretken lomaan punottu myös erikoinen rakkaustarina. Katsoja saa jännittää tarinan ratkaisua loppumetreille saakka. Aivan varma en ole, selvisikö rakkausjuttu silloinkaan.

Montyn roolissa laulaa ja komistelee Mikael Saari, jonka tulkinta on eeppisen puhdas. Linda Hämäläisen Sibella laulaa lyyrisen kauniisti ja vahvasti. Reeta Vestman on kilpakosija Phoeben roolissa raikas. Hänen räkäinen naurunsa kutkuttaa kuulohermoja. 

Tarina kääntää hyvän ja pahan käsitteet päälaelleen. 

Jokaisella näyttelijällä on lukuisia roolihahmoja tulkittavanaan. Marika Huomolin tekee esimerkiksi lady Eugenian karmaisevassa roolissa hurjan tulkinnan. Antti LJ Pääkkönen muuntautuu niin moneen tärkeään osaan, että katsoja jo sekoaa laskuissa.

Mutta sitten on vielä Tuomas Uusitalo, joka täyttää kesäteatterin huikealla lavakarismallaan. Hän tulkitsee kaikkien yhdeksän D’Ysquithin suvun perijän roolit. Uusitalo tekee jokaisesta hahmosta aivan erilaisen äänellään, ilmeillään ja eleillään.

Mikko Kouki on ohjannut esityksen vakaasti ja lujalla otteella. Jouni Prittisen laatima koreografia pitää joukon touhussa ja tohinassa. Jussi Vahvaselkä on harjoittanut musikaalin laulut sujuviksi ja selkeiksi.

Elina Vätön suunnittelemat puvut ovat upeita ja istuvat ajan henkeen. Mikko Koivusalon suomennos on nasevaa laulettuna ja puhuttuna. Petriina Suomelan suunnittelemat kampaukset ja maskeeraus muuttavat näyttelijät näppärästi kymmeniin eri hahmoihin. Jani Uljaan lavastus on komea, toimiva ja pelkistyneisyydessään riittävä. Sami Lustin ja Tomi Rintamäenpään äänisuunnittelu on tiivis osa kokonaistulkintaa.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille kääntää hyvän ja pahan käsitteet päälaelleen. Jokaisesta tarinan hahmosta löytyy kauneutta ja rumuutta. Oikeassakaan elämässä paha ei suinkaan saa palkkaansa, vaan jopa palkankorotuksen.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko