Tiedotteet

Taviksia, joille tapahtuu tavallista enemmän

13.11.2015

Seinäjoen kaupunginteatterin uusi ensi-ilta tuo näyttämölle kolme tämän ajan naista, joiden pinna katkeaa arjen vaikeuksien kasaantuessa. Kaaos tarjoaa samaistuttavia hahmoja, ystävyyden ylistystä ja vapauttavaa naurua.

Iäkäs äiti kuolee, töissä on ongelmia, talosta löytyy hometta, auto hajoaa ja lapset ovat koko ajan sairaana. Kun vielä unet jäävät vähiin, saattaa elämä ajautua kaaokseen.

Näin, ja vielä enemmän käy Kaaos-näytelmän päähenkilöille, opettajalle, terapeutille ja toimittajalle. Anna Ackermanin, Liisu Aurasmaan ja Mari Pöytälaakson roolihenkilöitä kantaa keskinäinen ystävyys. Välillä se myös sekoittaa tilanteita.
– Kun ulkoapäin sanotaan, että tee näin, voivat asiat mennäkin pahempaan suuntaan. Silti kaveri, joka tukee, on hyvä olla olemassa, myöntää ohjaaja Kaisa-Liisa Logrén.

Näytelmän henkilöt edustavat x-sukupolvea, siis vuosina 1964-1979 syntynyttä ikäluokkaa, joka aikuistui 80- ja 90-luvuilla. Jos nyt aikuistui.
– Pullamössösukupolveksi kutsutun ikäryhmän on sanottu itsenäistyneen myöhään ja uusavuttominakin ikäpolvea on pidetty.

Kaaos näyttää päähenkilöt tilanteissa, joissa naisia, saati akateemisia naisia, harvoin nähdään. Kaikki kolme menettävät hermonsa ja käyvät aggressiivisiksi. Näytelmä herättääkin kysymyksen, millainen aggressio on naisille sopivaa? Saako nainen olla muutakin, kuin perinteinen sovittelija?
– Väkivalta on tietysti aina tuomittavaa, mutta terve aggressio on tarpeellista elämässä. On osattava puolustaa omia rajojaan eikä antaa kenenkään kävellä itsen yli. Padottu aggressiivisuus voi kääntyä itseä vastaan ja ilmetä muun muassa masennuksena.

Logrénin mukaan näytelmän kolmikko voisi paremmin, jos ei niin kovasti yrittäisi täyttää toisten odotuksia ja suorittaa velvoitteitaan.
– Kun elämä ruuhkautuu ja ollaan koko ajan kuin poikkeustilassa, eivät totutut toimintatavat riitäkään. Omaa oloa helpottaisi jos hyväksyisi, etteivät oman persoonan eri puolet ole pelkästään mairittelevia.

Aarrenäyttely johdattaa näytelmän maailmaan

Myös näytelmän visuaalisuudessa on sukupolvikokemus läsnä. Sitä on luotu yhdessä ohjaajan, työryhmän ja lavastaja Veera-Maija Murtolan kesken.

Kaaos-maailmaan pääsee virittäytymään jo teatterin aulassa, johon on pystytetty ikäluokalle tutusta esineistöstä näyttely. Lisäksi katsomoon johtavaan portaikkoon on ripustettu työryhmän muistoja ja niihin liittyviä esineitä. Muun muassa muovinen kerhopullo ja pikkuauto ovat arvoisissaan kultaisissa kehyksissä.
– Kyllä meitä nauratti, kun eräs meistä paljasti ottaneensa teininä talteen pölyä Dingon keikkabussista. Sitäkin on näyttelyssä esillä, kertoo Murtola.

Kaaos saa ensi-iltansa perjantaina 13. marraskuuta.

Näytelmän puvut on suunnitellut Riikka Aurasmaa, valot Hannu Raja-aho ja äänet Sami Luttinen. Maskeerauksen ja kampaukset on suunnitellut Johanna Uusitontti, tarpeiston on valmistanut Minna Nortunen ja Airi Lakso. Näyttämömestarina toimii Risto Virtaniemi, pukijana ja pukuhuoltajana Heli Kaunismäki ja järjestäjänä sekä tarpeistonhoitajana Minna Nortunen.

Kaaos on Mika Myllyahon kuudelle kielelle käännetyn Paniikin sisarteos. Se sai kantaesityksensä Ryhmäteatterissa vuonna 2008.

Vanharoosa puhuu ikäihmisten suulla

29.10.2015

Vanha Roosa muistelee sota-ajan nuoruuttaan uudessa näytelmässä.

Seinäjoen kaupunginteatterin Verstasnäyttämöllä saa 6. marraskuuta ensi-iltansa seinäjokelaisten ikäihmisten tarinoista koostettu Vanharoosa-näytelmä. Esityksessä kuultava Roosan tarina on osa Kulttuurikollektiivi Sillan Kohtaaminen-projektia, jossa yhdistys on järjestänyt työpajoja ja haastatteluja Seinäjoen palveluasumisyksiköissä sekä kotihoidon asiakkaiden luona.

– Järjestimme Hyllykalliokodilla viisi tapaamista, joiden teemana oli lapsuus, koti, perhe, rakkaus ja unelmat. Teemoja purettiin muun muassa keskustelun, musiikin ja runouden kautta. Pajoja järjestettiin myös muistisairaille ikäihmisille Myllypuistokodissa, jossa sisältö keskittyi taidelähtöisen toiminnan ja juttelun ympärille. Kotihoidon asiakkaiden kanssa samat teemat pakattiin kahden tunnin mittaiseen haastatteluun, jossa syvennyttiin tarkemmin haastateltavan henkilön elämäntarinaan, kertoo esityksen käsikirjoittaja Juulia Soidinaho.

Työpajoissa ja haastatteluissa esiin nousseet tarinat ja teemat muodostavat yhden yhteisen juonen, joka kulkee päähenkilö Roosan kotona nykyajassa sekä hänen sota-aikaisissa muistoissaan. Vanhan Roosan roolissa nähdään kirjavinkkari-satumumma Marja-Leena ”Marlee” Mäkelä. Muita rooleja esittävät Juulia Soidinaho, Tanja Huuskonen, Sami Sainio sekä Maippi Nuormaa-Vilén. Esityksen on ohjannut Venla Korja. 

Kohtaaminen-projekti on saanut tukea Suomen kulttuurirahastolta, Taiteen edistämiskeskuksen Pohjanmaan taidetoimikunnalta sekä Seinäjoen kaupungin kulttuuripalveluilta ja ikäihmisten tulosalueelta.

Johannes Korpijaakko heittäytyy rakastuneeksi Aleksis Kiveksi Seinäjoella

10.10.2015

Tänä vuonna kuolleen kirjailija Veijo Meren näytelmä nuoren Aleksis Kiven ja hänen iäkkään suojelijansa Charlotta Lönnqvistin suhteesta herätti aikanaan kiistoja tutkijapiireissä.

Nyt näytelmä saa tuoreen tulkinnan Samuli Reunasen ohjauksena. Suurelle näyttämölle rakentuu kuva kirjailijasta mutta myös suomalaisuudesta, joka tänäänkin elää murroskautta.

Mikä elo onnellinen -näytelmän ensi-ilta on tammikuussa 2016 Alvar-näyttämöllä. Sen sovittaa ja ohjaa Samuli Reunanen. Alkuperäinen näytelmä on kasvanut Iiro Ollilan Kiven hienoimpiin runoihin säveltämällä uudella musiikilla.

Aleksis Kiven roolin näyttelee viiden vuoden takaisesta, Reunasen ohjaamasta Kivi-monologista palkittu Johannes Korpijaakko. Hän käy Kiveksi jo kolmatta kertaa. Näyttämöllepano ei ole museaalinen.
– Ennemmin, kuin tarkka näköispatsas historiallisesta henkilöstä, luvassa on tämän päivän suomalaista ja suomalaisuutta tarkasteleva näytelmä, sanovat ohjaaja Reunanen ja näyttelijä Korpijaakko.
– On kiinnostavaa tutkia, millainen suhteemme Kiven työhön, motiiveihin ja taiteilijamyyttiin on juuri nyt, kun suomalaisuus ja kansalliset projektit kaikkialla Euroopassa käyvät läpi rajua murrosta, linjaa Reunanen.

Kiven kiistanalainen rakkaus

Yksi näytelmän teemoista on vanhemman naisen ja nuoren miehen epäsovinnainen rakkaus.
Niinä vuosina, jolloin kirjoitti muun muassa Seitsemän veljestä, Kivi majaili parikymmentä vuotta vanhemman Charlotta Lönnqvistin luona. Heidän välisen suhteensa romanttisesta laadusta juorusivat jo aikalaiset.
Reunanen myöntää, että suhde on ollut kiistanalainen asia, josta tutkijat ovat eri mieltä keskenään.
– Meri on päätellyt ja kuvitellut sen näin ja hänen mukaansa Kivi viittaa romanttiseen suhteeseen myös teksteissään. En ota kantaa asiaan historiallisena totuutena. Näytelmässä, jonka kirjailija on kirjoittanut toisesta kirjailijasta, on jo riittävästi kerroksia.

Veijo Meren kirjoittama tarina on kaunista, Kiven kaltaista kieltä. Näytelmä seuraa kansalliskirjailijaa elonsa eri piireissä: lapsuudenkodissa, kirjailijakollegoiden ja fennomaanien seurassa, Charlottan hoivassa, kapakassa, Lapinlahden mielisairaalassa ja lopulta Albert-veljensä kotona.
– Näytelmä on Meren tulkinta siitä, miten asiat ovat ehkä saattaneet mennä. Ajat ja paikat ovat osa suomalaista historiankirjoitusta, sanoo Reunanen.

Charlotta Lönnqvistin roolin esittää näyttelijä Sari Jokelin. Muissa rooleissa nähdään Esa Ahonen, Liisu Aurasmaa, Jani Johansson, Maria Pere, Mari Pöytälaakso, Heikki Vainionpää sekä nuoria avustajia ja lapsikuoro Pikkulikkojen laulajia.

Lavastuksen suunnittelee Aili Ojalo, puvut Riitta Raunio, valot Tomi Suovankoski, äänet Sami Luttinen. Koreografi on Liisa Risu ja kapellimestari Timo Ristilä.

Mikä elo onnellinen – kohtauksia Aleksis Kiven elämästä saa ensi-iltansa Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämöllä 30. tammikuuta 2016.

Reunasen ja Korpijaakon aiempia yhteisiä Kivi-tuotantoja ovat vuonna 2002 Kajaanin kaupunginteatterin Nummisuutarit, jonka Reunanen ohjasi Korpijaakon esittäessä Eskoa sekä Teatteri Jurkassa vuonna 2011 kantaesitetty, Korpijaakon esittämä, palkittu Kivi-monologi, jonka Reunanen ohjasi sekä dramatisoi Hannu Mäkelän romaanin pohjalta. Korpijaakko on lisäksi esittänyt Aleksis Kiveä Kouvolan kaupunginteatterin Sydämeni laulu -musikaalissa vuonna 2012. Seinäjoen kaupunginteatteriin nyt tulevan Veijo Meren Aleksis Kivi -näytelmän Reunanen sovitti ja Ollila sävelsi ensin Nurmijärven Kivi-juhlille, missä se ensiesitettiin kesäkuussa 2013.

Meren Aleksis Kivi -näytelmä esitettiin lähes tuoreeltaan Seinäjoen kaupunginteatterissa tasan 40 vuotta sitten.

Sari Jokelin ja Johannes Korpijaakko. Kuva: Jukka Kontkanen.

Kivenkovat vierailut teatterin syksyssä

30.9.2015

Kiviä taskussa, Kivinen tie sekä hiekkakakkumestarit Tatu ja Patu vierailevat Seinäjoen kaupunginteatterissa lähiviikkoina.

Näyttelijä, koomikko, muusikko Mikko Kivinen juhlistaa tänä syksynä pitkää uraansa.
– Takana on 35 vuotta kiertämistä. Sitä on oltu räkäisissä kuppiloissa, suurissa saleissa ja lähes kaikkien teattereiden lavoilla, luettelee Kivinen ja avautuu:
– Välillä ei ole mennyt ihan putkeen, välillä ”sinnepäin” ja joskus on mennyt yllättävänkin hyvin.

Kivinen myöntää oppineensa taiteilijavuosiensa aikana.
– Ainakin sen, että ei tämä niin vakavaa ole. Ukulele vaan kainaloon ja menoksi. Elämä on elämistä varten.

Kivinen luo katseen menneisiin vuosiin Kivinen tie -juhlaesityksellään, joka nähdään Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 30. marraskuuta. Esityksen käsikirjoitus ja ohjaus on Kivisen ja Otto Kanervan yhteistyötä. Esityksen visualisointi on Pertti ”Fingerpori” Jarlan piirtämää.

Sitä ennen Seinäjoen kaupunginteatteriin palaa, yleisön pyynnöstä, vierailulle Martti Suosalon ja Mika Nuojuan Kiviä taskussa.

Hieno tarina ja sen uskomaton esittäjäkaksikko ovat tehneet näytelmästä kestosuosikin. Lokakuussa tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä, kun esitys sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa.

Seinäjoella Kiviä taskussa nähdään 16. ja 17. lokakuuta.

Tatu ja Patu menevät nyt pihalle

Linnateatterin Tatu ja Patu esiintyvät Seinäjoella marraskuun alussa Outolan Pihatieteellisen instituutin virallisina asiantuntijoina ja perehdyttävät katsojia pihaleikkeihin.

Näytelmän nähtyään lapset osaavat kiivetä puuhun oikein, tuntevat hiekkakakun ja kuraveden väliset fysiikan lait sekä taitavat lumiukon rakentamisen.

Tatu ja Patu pihalla -näytelmä perustuu Aino Havukaisen ja Sami Toivosen lastenkirjoihin. Rooleissa Sami Markus ja Jaakko Loukkola. Esitykset 4. – 7. marraskuuta Elissa-näyttämöllä.

Avoimet taiteilijatapaamiset käynnistyvät

29.9.2015

Näyttelijä Ilkka Koivula harjoittelee jo kolmatta näytelmäänsä Seinäjoen kaupunginteatterissa. Keskiviikon taiteilijatapaamisessa hän kertoo työstään yleisölle.

Hiljaiset sillat parisen vuotta sitten oli ensimmäinen näytelmä, joka toi Koivulan näyttämövierailuille Seinäjoelle. Parhaillaan hän harjoittelee lokakuussa ensiesitettävää Siantappajat-näytelmää.

Siinä Koivula esittää muun muassa Jarkkoa, rakastunutta miestä, jota kohti laukaistaan ase. Tumma on Siantappajien alkuasetelma ja tummaa on myös näytelmän huumori.

Romanttisten roolien välissä Koivula on opetellut tukun eteläpohjalaista faktaa Hyväs tällis -revyytä varten. Vauhdikas musiikkinäytelmä sai ensiesityksensä syyskuun alussa.

Koivula kertoo työstään taiteilijatapaamisessa keskiviikkona 30. syyskuuta kello 18 teatterin ylälämpiössä.
Tilaisuuden jälkeen, kello 19 alkaa Hyväs tällis -revyyn näytös.

Taiteilijatapaaminen kerran kuussa

Syksyn aikana kaikille avoimissa tilaisuuksissa tavataan eri näytelmien tekijöitä sekä muun muassa talon uusi johtajakaksikko.

Näyttelijät Esa Ahonen, Jani Johansson ja Maria Pere työstävät ensimmäistä kertaa Suomessa nähtävää jouluhupailua Messias tuloo! Koomikkotrion taiteilijatapaaminen on 20. lokakuuta.

Siantappajat perustuu seinäjokelaisen kirjailijan Mirja Kuivaniemen romaaniin. Hänen kanssaan taiteiljatapaamiseen osaallistuu näytelmän ohjaaja Eija-Irmeli Lahti 3. marraskuuta.

Vuoden vaihteessa teatterinjohtajana aloittava Christian Lindroos ja elokuussa toimitusjohtajan toimeen astunut Markko Heinonen tavataan 2. joulukuuta.