Väliaika

Blogi

Blogiarvio: Koiraveljekset vievät suuren tarinan äärelle

13.3.2026

Seitsemän koiraveljestä pärähtää vauhdikkaasti liikkeelle. Mauri Kunnaksen tyyliin tehty näyttämökuva herää henkiin koiraveljesten melskatessa. Aleksis Kiven herkullisen vivahteikas suomen kieli valloittaa kuulijan.

Suurelle näyttämölle tehty kokonaisuus on huikean onnistunut. Riikka Aurasmaa on suunnitellut toimivan ja kauniin Jukolan pihapiirin ja Impivaaran metsän. Näppärästi rakentuu myös lukkarin puustelli. Leena Rintalalla on ollut hauskaa pukiessaan veljekset vanhanaikaisiin asuihin koiramaisuutta unohtamatta.

Kampaukset ja maskeeraukset suunnitellut Aliina Ilonen on löytänyt jokaisesta näyttelijästä oman rotuisensa koiran. Roikkuvilla korvilla ja kasvomeikillä on kaivettu hurttamaisuus esiin.

Valosuunnittelija Hannu Raja-aho ja äänisuunnittelija Riku Metsä-Ketelä ovat viimeistelleet kokonaisuuden. Valoilla, äänillä ja Metsä-Ketelän säveltämällä musiikilla viedään tarinaa eteenpäin ja tuunataan tunnelmia.

Kaikki tulkinnan 
keinot käytössä

Ohjaaja Tero Heinämäki on mestari, joka on saanut näyttelijöistä kaiken irti. Jani Johanssonin Juhani on laumansa kookkain ja kovapäisin.  Jukka Puronlahden Tuomas ja Mia Vuorelan Aapo yrittävät hillitä veljien hurjaa menoa.

Esa Ahosen luihupartainen Simeoni muistelee järisyttävää humalakokemustaan. Timo ja Lauri ovat saaneet osaaviksi tulkitsijoikseen Tomi Turusen ja Jussi Jätinvuoren. Veljeksistä nuorimpana eli Eerona riekkuu vahvasti Kristiina Karhu.

Varsinaisia näyttämövelhoja ovat Aleksi Holkko ja Mari Pöytälaakso. Holkko muuntautuu äänellään ja olemuksellaan neljääntoista rooliin, joista huikeimpia ovat Männistön muori, lukkari ja Korppi-sulhanen.

Mari Pöytälaakson tusinan roolin ihastuttavin hahmo on tietenkin Männistön viehkeä Venla. Pöytälaakso myös laulaa koskettavasti.

Räyhääjistä 
kunnon kansalaisia

Kansalliskirjailija Aleksis Kivi kertoo Seitsemässä veljeksessä tarinan nuorukaisista, jotka monenlaisen kommelluksen kautta kasvoivat aikuisiksi. Ennen miehistymistä piti poikien kuitenkin lyödä päätänsä kunnolla petäjän kylkeen. Oli tappelua, juopottelua ja räyhäämistä.

Rovastin jalkapuuta pelkäävät veljekset yrittivät opetella lukemaan lukkarin erityisopetuksessa. Pojat kuitenkin ottivat koulusta hatkat ja asettuivat asustamaan yhteiskunnan ulkopuolelle Impivaaran korpeen.

Seitsemän veljestä on ensimmäinen merkittävä suomenkielinen romaani, joka on pitkään määritellyt suomalaisuutta. Me olemme jukuripäitä, kuohahtelevia mutta myös ahkeria puurtajia ja pohtijoita. Veljeksistä on löydetty suomalaisen miehen perustyypit.

Vaikka Juhanin sanoin: Tuohesta ei tule takkia, voittaa ahkeruus kovankin onnen. Veljeksillekin valistus on viritetty ja järki hyvä herätetty.

RAIMO HAUTANEN
kriitikko